Vakavamielinen suhtautuminen ei sovi kauhuviihteeseen. Yliluonnollisuuden korostuminen on jo sinällään ongelmallista, sillä zombit, vampyyrit, ihmissudet, aaveet etc. eivät järkikeskeisessä maailmassamme ole kovin uskottavia hahmoja. Melkein vakavampi ongelma on kuitenkin kliseet, joita kauhuviihteessä toistetaan kyllästymiseen asti. Tekisi mieli lopettaa kauhuelokuvan katselu yleensä viimeistään siinä vaiheessa, kun tarinan henkilöistä joku lähtee kynttilän kanssa kellariin katsomaan, että ”mikähän siellä kolisee?” Ei ole tarvinnut lukea käsikirjoitusta tietääkseen, mitä seuraavaksi tapahtuu. Sivuhenkilöt syötetään maaniselle pedolle ensin, yksitellen, ja ainoa mielenkiinto on siinä, montako jää eloon päähenkilön lisäksi (ja ainoa positiivinen yllätys on, jos päähenkilökin kuolee).
Elisabeth Kostovan Historiantutkija on sikäli mukava poikkeus, että se on rakenteensa puolesta mielenkiintoinen ja vampyyrikliseetkin ovat jotenkin siedettävässä mittakaavassa. Tosin peruskaava on sitä samaa kuin ennenkin: jahdataan Draculaa – vai saalistaako Dracula sittenkin metsästäjiään? Kostovan romaani on kiehtova kudelma Dracula-myyttiä ja historiallisia anekdootteja, joista suuri osa on tietysti valhetta. Romaani on kuitenkin niin taitavasti rakennettu, että ainakin minun lukijana teki mieli uskoa siinä tarjottuun pseudohistoriaan, jonka mukaan prinssi Vlad ei olisikaan 1400-luvulla kuollut lopullisesti, vaan hän olisi jatkanut kuolemansa jälkeen elämää vampyyrina ja elänyt ihmisveren voimin nykypäiviin saakka.
Kirjan alussa eletään vuotta 1972. Historiasta kiinnostunut 16-vuotias tyttö (hämmentävää: romaani on lähes 600-sivuinen, mutta en silti muista, että hänen etunimeään olisi mainittu) löytää isänsä kirjahyllystä ikivanhan teoksen. Teos herättää kysymyksiä, joihin isä on aluksi vastahakoinen vastamaan. Vähitellen tarina alkaa kuitenkin avautua. Paljastuu, että samanlaisia ikivanhoja teoksia on muitakin, ja aina ne ovat selittämättömällä tavalla päätyneet historiasta kiinnostuneiden henkilöiden käsiin. Yrittäessään selvittää näiden kirjojen alkuperää tutkijat ovat törmänneet Dracula-myyttiin ja tavalla tai toisella kietoneet siihen myös oman kohtalonsa. Salaperäisen kirjan saanutta henkilöä pahuuden uhka seuraa koko hänen loppuelämänsä ajan. Pakotietä ei ole, ja ainoa mahdollisuus selvittää tilanne lopullisesti onkin kohdata pahuuden lähde silmästä silmään.
Elisabeth Kostovan Historiantutkijassa lukija viekoitellaan mukaan ajatusleikkiin, jossa myytti Draculasta voisikin olla totta. Kirjaa on toteutustavoiltaan verrattu Dan Brownin Da Vinci –koodiin. Da Vinci –koodissa esitetty ajatus Pyhästä Graalista Jeesuksen sukulinjana, joka jatkuu nykyaikaan saakka, on niin uskottavalta kuulostava, että sen melkein haluaisi uskoa. Kostovan romaani pyrkii samaan, tosin perustelut ja ”faktat” eivät ole aivan yhtä vakuuttavia, joten lukijalle jää melko suuri rooli uskottavuusongelman korjaamisessa. Mutta toisaalta, vakavamielisten tuskin kannattaakaan vampyyrikirjoihin tarttua. Kauhuviihteestä tulee huomattavasti jännittävämpää, jos pystyy hieman leikittelemään aiheella ja kuvittelemaan, että entäpä jos taru olisikin totta. Kostovan romaani tarjoaa siihen oivan mahdollisuuden.
