Web 2.0 ja “pitkä häntä”

Uudet trendikäsitteet ovat ärsyttäviä. Yleensä ne vain hämmentävät vanhaa “huttua” eivätkä juurikaan saa luotua siihen tuoretta näkökulmaa. Sellaisena muotisanana olen pitänyt myös termiä Web 2.0. Inhosin sitä jo ensi kuulemalta, sillä numeroilmaukset ovat raivostuttavia, varsinkin jos niissä on vielä desimaalejakin. Siksi olenkin tyytynyt sivuuttamaan koko termin ja ajatellut, että “ei jaksa kiinnostaa”. Nyt kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni ja tutustuin aiheeseen lukemalla Kari A. Hintikan tuoreen verkkojulkaisun Web 2.0 – johdatus internetin uusiin liiketoimintamahdollisuuksiin (Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus ry (www.tieke.fi), 5.2.2007) .

Teksti on ehkä enemmän suunnattu liiketoiminnassa mukana oleville tai sitä suunnitteleville, mutta silti löysin siitä varsin paljon kiinnostavia, minuakin koskettavia näkökulmia. Niistä on hyvä tietää paitsi kuluttajana niin myös netin käyttäjänä – ja aktiivisena toimijanakin, sillä tällaisen blogin ylläpitäminen edustaa juuri tuota “uutta ja ihmeellistä” Web 2.0 -aikakautta.

Hintikka kirjoittaa, että Web 2.0 on varsin hankala määritellä yksiselitteisesti. Kyseessä on termi, jolla pyritään kuvaamaan Internetin evoluutiota ja etenemistä uudenlaiseen vaiheeseen. Internet perustuu pitkälti samoihin tekniikoihin ja lainalaisuuksiin kuin aiemminkin, mutta rinnalle on tullut myös uusia sovelluksia ja Internetin käyttöaste ja painoarvo on lisääntynyt. Lisäksi nopeat laaja-kaistayhteydet mahdollistavat Internetin käytön aiempaa tehokkaammin ja monipuolisemmin. Hintikka toteaakin, että Web 2.o on kattokäsite, jonka alle on koottu Internetin tämänhetkisiä palveluita ja kehityssuuntia – joista osa on ollut olemassa jo vuosia, mutta vasta nyt kunnolla hyödynnettävissä.

Hintikka listaa kirjassaan nämä uudet kehityssuunnat ja tarkastelee niitä liiketoiminnan kannalta käyttäen paljon konkreettisia esimerkkejä (lista suora lainaus Hintikan julkaisusta):

• RSS-syöte
• blogi
• mashup
• yhteisöllisyys ja käyttäjien luomat sisällöt
• omien sisältöjen ja palveluiden jakaminen maksutta
• pitkä häntä
• kollektiiviäly
• pc-ohjelmoinnin ja -sovellusten toteuttaminen www-alustalla
• kollektiivinen tuotanto ja kehitys

Eräs merkittävä osa Web 2.0 -ajattelua on käyttäjien osallistuminen uuden luomiseen, vapaaehtoisesti ja ilmaiseksi. Tämä on otettava huomioon myös yritysten liiketoimintaa ajatellen: osan toiminnasta tarjoaminen maksuttomana ja kuluttajien ottaminen mukaan kehittämistoimintaan voi olla tärkeä markkinointistrategia. Hintikka ottaa esimerkiksi Lego-yhtiön, jonka tuotteiden kehittämiseen kuluttajat aktiivisesti osallistuvat. Lego-yhtiö on julkaissut maksutta ohjelmistoja, joilla voi suunnitella lego-robotteja ja -konstruktioita. Avoin lähdekoodi mahdollistaa sen, että kuluttajat kehittävät myös ohjelmaa paremmaksi. Samalla lego-harrastus monipuolistuu ja kuluttajat sitoutuvat entistä enemmän Lego-yhtiön toimintaan.

Uusia sovelluksia ja ideoita on hyödyntänyt myös nettikirjakauppa Amazon. Hintikan mukaan pitkän hännän ja kollektiiviälyn hyödyntäminen nerokkaalla tavalla selittävät Amazonin menestystarinaa. Pitkällä hännällä tarkoitetaan sitä, että yleensä noin viidesosa tuotevalikoimasta tuottaa suurimman osan (80%) myynnistä (jonkinlainen nyrkkisääntö kaupan alalla). Hintikka selventää pitkän hännän käsitettä pylväsdiagrammilla, jonka voi kuvitella mielessään: vasemmassa laidassa muutaman suosikkituotteen myynti kohoaa pilviin (lue: Tervo, Hirvisaari, Remes etc.) ja sen jälkeen seuraa pitkänä häntänä lukematon määrä lähes olemattomia pylväitä (lue: ne muut kirjat). Tavallisessa kirjakaupassa (sama koskee mitä tahansa liikealaa) nämä kirjat eivät tuota juurikaan voittoa tai sitten niiden varastossa pitäminen on jopa tappiollista. Mutta nettikaupassa pitkää häntää kannattaa markkinoida, sillä potentiaalisia ostajia löytyy moninkertaisesti tavalliseen kirjakauppaan verrattuna. Kollektiiviälyä Amazon taas hyödyntää monipuolisen kirjojen arviointi- ja rankkaussysteeminsä ansiosta:

Parhaat arvioijat kootaan ranking- eli pisteytyslistaksi, ja heidät lukija tunnistaa saman tien arvion yhteydessä. Kuten ammattikriitikoiden suhteen, kuluttaja mielellään lukee muitakin saman tekijän arvioita. Tämä lisää näyttöjä tuotteista. Ranking-lista taas sitouttaa huippuarvioitsijoita tekemään lisää arvioita, mikä taas siirtyy lisäarvona jokaiseen arviointijärjestelmän osa-alueeseen. Lisäksi kunnianhimoinen arvioija saattaa esimerkiksi alkaa etsiä vähän arvioituja tuotteita ollakseen ensimmäinen tai paras. Tämä lisää taas arkiston ja pitkän hännän kokonaisarvoa.

Todella nerokasta. Itse asiassa tuo pitkä häntä -ajattelu olisi järkevää tässä minunkin pitämässäni blogissa. Koska en ole ammattikriitikko (eli kukaan ei maksa minulle kirja-arvosteluista), mutta toisaalta minua kuitenkin viehättää ajatus siitä, että blogissani käy lukijoita, niin tavallaanhan minun kannattaisi keskittyä pitkään häntään. Toisin sanoen: kannattaisi pyrkiä kirjoittamaan teoksista, joita ei ole jo puhki kaluttu kaikissa mahdollisissa lehdissä ja medioissa. Pitkän hännän teokset tuovat myös hakukoneista vierailijoita sivuilleni: niistä löytyy vähemmän tietoa netistä, joten osuma kirja-arviooni päätyy jo Googlen ensimmäiselle sivulle. Mutta jonkun Kari Hotakaisen teoksen kohdalla niin ei välttämättä käy, koska siitä on kirjoitettu paljon.

1. Välihuomautus: Pitkä häntä olisi merkitykseltään loistava nimi laatutietoiselle pienkustantamolle…
2. Välihuomautus: Kirjavalinnoiltaan Hannu Marttilan kirjallisuusblogi Älkää unohtako näitä keskittyy etupäässä pitkään häntään, klassikoihin ja unohduksen uhan alaisiin kirjoihin. Suosittelen!

Mielenkiintoista Hintikan teoksessa on tuo kapitalistisen systeemin vääjäämättömyys: kaikki ilmainenkin toiminta pystytään lopulta hyödyntämään (ja jos pystytään, niin myös hyödynnetään) kaupallisesti. Älyttömimpiä ovat Habbo Hotelin kaltaiset virtuaalihyödykkeitä myyvät systeemit, puhumattakaan virtuaaliroolipelimaailmoista, joissa Second Life -maailmassa osa porukasta ansaitsee elantonsa virtuaalihyödykkeiden suunnittelulla. Toisaalta, ehkä olen liian konservatiivinen ja tavarakeskeinen – onhan toki muutaman euron hintainen virtuaalihuonekalu huomattavasti ympäristöystävällisempikin kuin jokin perussohva.

Suosittelen Hintikan nettijulkaisua kaikille aiheesta vähänkin kiinnostuneille. Siinä on hyviä, lukijansa palkitsevia näkökulmia, ja se on ilmainen. Lisäksi kannattaa lukea Risto Niemi-Pynttärin blogista aihetta sivuava kirjoitus anteliaisuudesta. Anteliaisuuden voisi hyvin liittää yhtenä terminä Hintikan listaukseen Web 2.o -ominaisuuksista. Niemi-Pynttäri muotoilee ajatusta Derridaan viitaten: Kirjoittaminen on sellaisen antamista, mitä sinulla ei etukäteen ole. Se kuulostaa minusta erittäin lohdulliselta. Moni on nimittäin ihmetellyt, että mitä järkeä minun on kirjoittaa nettiin kirjoista, kun en saa siitä rahaa?  – Ehkä tuo näkökulma kirjoittamisen “kaksisuuntaisesta anteliaisuudesta” on minunkin kirjoittamiseni alkuperäinen motiivi.

Kun kirjoitan sinulle, mahdollinen lukijani, kirjoitan samalla itselleni – luon tyhjästä jonkinlaisen jaettavissa olevan “hyödykkeen”. Saan jotain, mitä minulla ei muuten olisi.

Explore posts in the same categories: blogiikka

Tags: kari a. hintikka

You can skip to the end and leave a response. Pinging is currently not allowed.