Teoksessaan Blogit ja bloggaaminen (2006, Readme.fi) Tuomas Kilpi listaa 50 blogia paremmuusjärjestykseen. Listaus on tietysti subjektiivinen, kuten Kilpi toteaakin.
1. Kasa
- Tuomas Kilven mukaan Suomen paras blogi. Ei mikään huono valinta. Kasa on kiinnostava ryhmäblogi, jossa kirjoittavat tarjoavat kiinnostavia näkökulmia oikeastaan ihan mihin tahansa. Tosin viime aikoina kirjoittajia vaikuttaisi olleen vain yksi (Jussi). Linjakseen Kasan pitäjät luonnehtivat jonkinlaista “linjattomuutta”. Mosaiikki maailmasta – tutustuin blogiin vasta nyt ja jäin heti arkiston lumoihin.
- Kertoo elämästä perheessä, jossa on autistinen lapsi. Edustava valinta tämäkin, sillä käsittääkseni sairas/erilainen lapsi -tyylisiä blogeja on aika paljon. Kaura (blogin pitäjä) ei kuitenkaan kirjoita pelkkää tilitystä arjen murheista, vaan laajentaa postauksiaan myös esim. yhteiskunnalliselle tasolle tai yleisempiin pohdiskeluihin kasvatuksen ongelmista.
3. Mitvit
- “Suomalaisen blogimaailman paras kirjoittaja”, suitsuttaa Tuomas Kilpi. Tämäkin blogi on minulle uusi tuttavuus (minulla on pahoja aukkoja blogisivistyksessä…). Kilpi ei kehu turhaan: hyvää Mitvitin tyylissä on suorapuheisuus, jolla hän nostaa asioita esille. Vaikka Mitvit välttää sisäsiistiyttä, hän ei kuitenkaan syyllisty (muutamien lukemieni postausten perusteella) tyhjäpäiuseen louskutukseen – vaikka asioista ei aina olisikaan samaa mieltä, on myönnettävä, että Mitvitin jutuissa on pointtia. Ja kun nyt tässä harrastan “metabloggausta”, kannattaa lukea Mitvitin katsaus blogimaailmaan.
4. Kari Haakana
- Haakanan blogia olen välillä käynyt katsastamassa. Haakanan yhteiskunta- ja mediapohdiskelut ovat mielenkiintoisia, mutta yleensä blogissa näkökulma on kovin tietoteknispainotteinen (luonnollisesti: Haakana on Tietokone-lehden toimituspäällikkö)käydään läpi tietotekniikkaa etc., mikä ei oikein kosiskele kaltaistani perushumanistia. Tuomas Kilpeen näkökulma varmaankin uppoaa, sillä onhan hän työskennellyt tietokone-lehdistössä itsekin (esim. Mikrobitti).
- Mahtuu Top5:een yksi omistakin suosikeistani. Parnasson päätoimittajan Jarmo Papinniemen blogi suo lukijalleen lyhyitä väläyksiä “kirjamaailman sisäpiireistä”, toki asiapohjalla, ja tekee myös keskustelunavauksia. Joskus toivoisi, että blogi ottaisi vieläkin räväkämmin ja useammin kantaa kirjallisuusasioihin: toisaalta, valtakunnan ykköskirjallisuuslehden toimenkuvaan ei välttämättä kuulu “räyhääminen”. Varsinkin, kun piirit ovat Suomessa kovin pienet, ja helposti astuu jonkun todennäköisen yhteistyötahon varpaille.
Tuomas Kilven kirja Blogit ja bloggaaminen on tullut markkinoille jo viime syksynä. Se on suunnattu erityisesti yrityksille, mutta takakansi markkinoi kirjaa myös blogiaan perustaville aloittelijoille. Kirja kertoo bloggaamisen aloittamisesta ja blogimaailman pelisäännöistä selkeästi. Se myös korostaa blogien merkitystä yritystoiminnassa. Silti kritisoitavaakin löytyy. Kirjan tyyli on välillä nimittäin hieman ärsyttävää. Tosin tämä saattaa olla minun oma, henkilökohtainen ongelmani: inhoan aina opaskirjoja, joissa hoetaan itsestäänselvyyksiä ja puhutaan hieman lässyttävään täti-tyyliin. Esimerkiksi luvussa Miksi ryhtyisit bloggaamaan on yritysjohtajille suunnattuja kysymyksiä (Tarvitseeko yrityksesi asiakkaita? Tarvitseeko yrityksesi uusia asiakkaita?). Ja jos vastaa yhteenkään listan “kysymyksistä” myöntävästi (kukapa ei vastaisi), niin on syytä perustaa yritysblogi. – En ole yritysjohtaja, mutta voisin kuvitella, että moni kokee tällaisen retoriikan turhan yksinkertaisena. Samoin suora lukijan puhuttelu:
Kommenttimyönteisyys ei tarkoita pelkästään sitä, että kannustat lukijoitasi keskustelemaan blogissasi esiin nostamistasi asioista. Jos haluat liittyä osaksi blogiyhteisöä, sinun on myös syytä kommentoida muiden blogien tekstejä. Yhdentekeviä ja tyhjänpäiväisiä kommentteja ei tietenkään pidä jättää yhteenkään blogiin.
Mielestäni lukijan puhutteluun kannattaisi soveltaa minimi-periaatetta, eli käyttää sitä mahdollisimman vähän. Se sopii opaskirjoihin niissä kohdin, joissa selkeästi on kyse jonkin teknisen toiminnon (esim. tietokoneohjelma) suorittamisesta, mutta muuten suosisin passiivia. Ainakin minä lukijana ärsyynnyn osoittelevasta puhuttelusta.
Blogit ja bloggaaminen on kelpo peruskirja bloggaamisesta, tosin kokeneemmalle bloggaajalle se tuskin tarjoaa mitään uutta. Aloittelija saa hyödyllistä tietoa esim. RSS-syötteestä, podcasteita sekä kävijäseurannasta. Mutta kun saa bloggaamisen alotetuksi, kirjasta ei juuri ole enää iloa – tosin silloinhan se on jo täyttänyt tehtävänsä. Saa nähdä, miten pitkä tällaisen kirjan elinkaari on, sillä blogimaailma ja tekniikka kehittyy koko ajan. Tällä hetkellä kuitenkin Tuomas Kilven kirjalla luulisi olevan kysyntää, sillä se taitaa olla markkinoiden ensimmäinen – ja myös ainoa? - suomenkielinen opas bloggaamiseen.
Itse varasin kirjan heti, kun se tuli paikallisen kirjaston valikoimiin, ja taisin päästä kolmanneksi listalla. Kieltämättä se luettuna oli pettymys. Entisessä elämässä jouduin tavaamaan paljon konsulttitekstejä erilaisista johtamis-, laatu- jne aiheista ja Blogit ja bloggaaminen oli minusta niiden kevyttä keskisarjaa. Toki aihe on uusi eikä siitä mahdottomasti ole kerrottavanakaan ja ehkä johtajat todella ostavat ko. tyylin kirjoja. Tavallisten bloggaajien ostamisen varaan kirjaa tuskin olisi kannattanut kustantaa. Jään kuitenkin odottamaan todella painavaa, mielellään monitieteistä kirjaa blogi-ilmiöstä.
Perusteellisempi, bloggausta kulttuurisena ilmiönä tarkasteleva teos olisi kiinnostava. Toivottavasti kulttuurintutkijat ja sosiologit ryhdistäytyvät.
Kiitos tästä ja edellisestä metabloggauksestasi! Mukavaa, kun joku esilukee ja poimii parhaat pointit näin kätevästi laiskemmille luettavaksi. Huvittavaa ja blogimaailman sattumanvaraisia lainalaisuuksia hyvin kuvaavaa on se, että tulin tänne Jäljen ääneen Riston KunKirjoitan-blogin linkin kautta tsekkaamaan jotain yksittäistä juttua, ja sitten lukaisin tämän ja edellisen kirjoituksesi mielenkiinnolla. Sinun tekstissäsi oli taas linkki Riston kirjoitukseen anteliaisuudesta, jonka otsikon ja ekat rivit olin lukaissut joskus aikaisemmin, mutta jonka luin kokonaan ja halulla vasta sinun linkistäsi käsin. Ja olen ihan vaikutettu tuosta anteliaisuus-ajattelusta, ja nyt en kuitenkaan kommentoi sitä Riston blogiin vaan tänne sun tekstiin…
Konkreettista verkkoistumista, siis.
Blogien selaamisessa tulee mieleen Bilbo Reppulin Matkalaulu. Kun tielle matkaan lähtee, ei ikinä tiedä minne päätyy. Siteeraan sitä tähän englanniksi:
The Road goes ever on and on
Down from the door where it began.
Now far ahead the Road has gone,
And I must follow, if I can,
Pursuing it with eager feet,
Until it joins some larger way
Where many paths and errands meet.
And whither then? I cannot say.
— J R R Tolkien
Ja suomeksi:
Tie vain jatkuu jatkumistaan,
ovelta mistä sen alkavan näin.
Nyt se on kaukana edessä päin,
jos voin, sitä joudun seuraamaan
jaloin uupunein vaeltaen.
Kunnes se taas tien suuremman kohtaa,
paikassa johon moni polku johtaa.
Mihin sitten? Tiedä en.
— J R R Tolkien (suom. Panu Pekkanen)