Onko minussa jotakin vikaa vai onko tämä kirja paska?
Kalle Haatasen Pitkäveteisyyden filosofia (2005, Atena) oli osuva puheenvuoro eräästä aikamme ilmiöstä, mutta lukiessani Haatasen suomeksi toimittamaa kirjaa Onko minussa jotakin vikaa vai onko kaikki paskaa? (2005, suom. 2006, Atena) olen jossain määrin pettynyt.
Kirjan alaotsikkona on Modernin elämän sanakirja, ja englanninkielisen alkuperäisteoksen ovat kirjoittaneet Stewe Lowe ja Alan McArthur. Kirja koostuu sanakirjasta, johon on kerätty nykyajan moninaisia ilmiöitä a:sta ö:hön. Ilmiöitä on ruodittu (periaatteessa) hauskasti. Tosin hauskuus perustuu monessa kohdassa niin sanottuun helppoon ratkaisuun, eli asiatyylisen tekstin keskellä käytetään alatyylisiä ilmaisuja. Pari esimerkkiä:
Body Shop
Älkää viitsikö antaa minun edes aloittaa kirjoittamista noista kusipäistä.
Kanta-asiakaskortit
Vittu mä rakastan K-kauppaa. Kuolisin sen puolesta. Kesko über alles!
Tässä törmätäänkin kirjan ensimmäiseen ongelmaan: alatyylin letkautukset ovat todennäköisesti paljon “hauskempia” ja rohkeampia heittoja englantilaisessa kulttuurissa, jossa esimerkiksi elokuvasensuurikin puuttuu alatyylin ilmaisuihin huomattavasti helpommin kuin Suomessa. Joissakin kohdissa kirjaa “paskailmaisut” toimivat, kieltämättä, mutta liian monessa “sanakirjamääritelmässä” ne ovat jutun ainoa sisältö.
Toinen kirjan ongelma on se, että vaikka se jossain määrin pyrkii ravistelemaan ja ärsyttämään, jopa haastamaan räksytyksellään valtarakenteita, niin kapina jää vaisuksi. Syy on ilmeinen: kirjan purevimmat kommentit kohdistuvat Iso-Britannian ja USA:n poliitikoihin ja julkkiksiin. Toki joitakin tölväisyjä on “suomennettukin”, eli sekaan on kirjoitettu myös kotoperäisistä henkilöistä, mutta aina varsin kiltisti. Esimerkiksi:
Pinja Hanski
Hän on kuuluisa siitä, että hän on seurustellut Hjallis Harkimon kanssa ja on Janus ja Anna Hanskin sisar. Onko tällaiselle edes mittakaavaa? Toivon todellakin, ettei ole.
En ole koskaan kuullutkaan Pinja Hanskista tai Janus (?) Hanskista. Anna Hanskilla oli jokin hitti joskus 90-luvun alussa, muistaakseni. Se täydellinen tuntemattomuus kai tämän jutun pointti onkin, vai mikä? Ulkomaisille julkkiksille (Kate Moss, Britney Spears, Britannian kuninkaalliset, Englannissa pelaavat jalkapalloilijat) ja poliitikoille (Clinton, Bush, Kerry) kirjassa vinoillaan huomattavasti ilkeämmin. Se selittänee kirjan suosion Englannissa. Ja vaikka moni herja kohdistuukin USA:n hallintoon, on tärkeän liittolaisen politiikka kuitenkin briteille läheisempi aihe kuin meille suomalaisille.
Ehkä tämänlainen kirja voisi toimiakin, jos se olisi paitsi käännetty suomen kielelle niin myös “suomennettu” kulttuurisesti ja yhteiskunnallisesti – eli tehty Modernin elämän sanakirja suomalaiseen ympäristöön. Kymmenkunta vuotta sitten suomeksi julkaistu Douglas Adamsin ja John Lloydin Elimäen tarkoitus (1996, Loki-kirjat) on tällaisesta hauskasta hakuteoksesta hyvä esimerkki: jos paikannimille erikoisia selityksiä sisältävä teos olisi käännetty sellaisenaan, niin tuskin siitä oli tullut Suomessa niin suosittu. Mutta kun myös sisältö tavallaan suomalaistettiin ja otettiin tilalle suomalaisia paikannimiä, oli menestys taattu.
Ongelma on tietysti siinä, että Suomessa ei ole totuttu vastaavanlaiseen satiirin perinteeseen kuin Britanniassa. – Kuka uskaltaisi nostaa esille vaikkapa Tarja Halosen ja Sauli Niinistön presidentti-kilvan ja irvailla kummankin tyhjille puheille, sille mitä he nyt edustavat? Ja käyttää siinä yhteydessä ilmaisuja “Saulin paskapuheet työväen presidenttiydestä” jne.
Jos saisin tehdä Haatasen toimittamaan kirjaan yhden lisäyksen, kirjoittaisin sinne juuri tämän kirjan kaltaisista, epätoivoisesti hauskuutta tavoittelevista käännöslistauksista. Esimerkiksi O:n kohdalle otsikolla Onko minussa jotakin vikaa vai onko tämä kirja paska? - Mutta myönnetään, on kirjassa paljon hauskojakin kohtia. Ja jos alatyyli tuntuukin kirjassa liian monessa kohdassa naurettavalta itsetarkoitukselta ja pahan inflaation kärsineeltä tehokeinolta, niin voihan olla, että en vain osaa nauraa silloin kun pitäisi. Ehkä minussa todellakin on jotakin vikaa …
Tags: alan mcarthur, kalle haatanen, stewe lowe
You can skip to the end and leave a response. Pinging is currently not allowed.
huhtikuu 23, 2007 at 9:33 am
Englantilaisessa maailmassa luokkaerot ovat vanhastaan olleet jyrkemmät ja säilyneet paremmin kuin suomalaisessa kulttuurissa. Luokkaerojen vahva tunnusmerkki on edelleen kieli, vaikka alaluokan kieli onkin tunkeutunut lähes kaikkeen kirjallisuudesta musiikin sanoituksiin. Ehkä sillä on jotain tekemistä sen kanssa, että alatyylin ilmaukset sanakirjassa, joka perinteisesti on yläluokan kielen rootelissa, ovat englantilaisesta hauskempia kuin suomalaisesta. Suomessa ehkä murteet, varsinkin savo, pohjalaanen ja stadin slangi, ovat kielen puolella puhujansa suhteen yhtä erottelukykyisiä.
huhtikuu 23, 2007 at 8:13 ip
Murteissa on yksi piirre, jota ei aina tule muistaneeksi (ja kunnioittaneeksi): vaikka murre kuulostaisikin todella hauskalta, lähes vitsiltä, niin onhan se murteen puhujalle itselleen ihan normaalia puhetta – vakavasti otettava kieli.
Silti jokin väkevä murre voisi toimia mainiosti tällaisessa “modernin elämän sanakirjassa”. Ja murre toisi myös oman näkökulmansa: nykyilmiöiden ja suuren maailman asioiden ihmettely savoksi olisi varmasti sävyltään ihan erilaista kuin pohjalaisittain.
Jo tuo kirjan otsikko “Onko minussa jotakin vikaa vai onko kaikki paskaa?” taipuisi takuulla esimerkiksi savoksi tai pohjalaisittain paljon väkevämpään muotoon.
huhtikuu 24, 2007 at 4:10 am
Janus Hanskin ansioluettoloon kuuluu mm. kautta aikojen karmein suomalainen popkappale. Sen nimi on muistaakseni “Bussipysäkillä”. Kuulin sen kuusi vuotta sitten lomaillessani Suomessa. Se tuli eräässä radio-ohjelmassa, joka keskittyi yleisön karmeimpiin musiikkitoivekappaleisiin.
huhtikuu 24, 2007 at 8:30 am
Ilmiselvästi minulla on Januksen kokoinen aukko yleissivistyksessäni.
Täytyy ehdottomasti jostain hankkia tuo biisi, jo nimi kuulostaa lupaavalta. Siinähön on mahdollisuuksia vaikka mihin: niin slaavilaiseen alakulooon eron jälkeen kuin rakastavaisten ensikohtaamiseenkin. Tai sitten vain pelkkään bussin odottamiseen…
huhtikuu 24, 2007 at 9:59 am
Itselläni on ollut lainassa kyseinen kirja, mutta en tainnut päästä edes b-kirjaimeen saakka lähinnä siksi, että minusta ilkeily ei ole hauskaa. Jos huumorintaju rajoittuu toisten tölvimiseen, hakeudun aika nopeasti muiden huvitusten pariin. Toinen jarru oli tietystikin se läpikotainen amerikkalaisuus, joka paistaa myös noissa suomalaisiin kohdistetuissa piikeissä. Asetukset on yksinkertaisesti väärät.
Janus Hanskista sen verran, että Ruu Morbidi sekoittaa nyt Janus Valmuseen tyypin, joka muistetaan ehkä Vintiöt-sarjasta (mikä taas ei ole erityisen kova meriitti kyllä); muusikosta on kyllä kyse, mutta on tainnut olla vähän laadukkaammissa biiseissä mukana…
huhtikuu 24, 2007 at 10:24 am
Jo kaksi Janusta tulla tupsahtanut tietoisuuteeni! Katsoin Väestorekisterin nimipalvelusta, että Janus-nimeä on annettu Suomessa yhteensä 46 henkilölle, vuosina 1960-2006 – ja kaikki ovat miehiä.
Ovatkohan he kaikki muusikoita :) ?
Ja täytynee tutustua myös tähän Vintiöt-sarjaan. Piirretty? – Pelottavaa, jos näitä Januksia on kulttuurin saralla enemmänkin, mutta jostain käsittämättömästä syystä aivoni ovat kieltäytyneet täysin rekisteröimästä heitä.
Esim. Ruohosten veljekset: Matti, Teppo, Seppo – ja Janus!
Tai Eppu Normaalin Janus Syrjä …
huhtikuu 24, 2007 at 10:37 am
Ei kai… sekotanko? Olen kaikki nämä vuodet ollut 100%:sen varma, että kyseessä oli Janus Hanski…?!:) Asia on pakko tarkistaa seuraavalla Suomen lomalla ellei sitten jotenkin netin kautta jo aiemmin. Eihän tällaista asiaa voi jättää selvittämättä!:)
huhtikuu 25, 2007 at 4:15 ip
Legendaarisen karmea Bussipysäkillä on muuten jo edesmenneen JANOS Valmusen biisi.
Lisätietoa tästä huonon musiikin klassikosta löytyy täältä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Janos_Valmunen
huhtikuu 26, 2007 at 1:14 ip
Tulipahan tämäkin selväksi – pitäisi uskoa vihdoinkin, että wikipediasta löytyy vastaukset kaikkiin kysymyksiin.
Ja samalla kaatui ajatus Janus-nimisistä muusikoista. Väestörekisterin palvelun mukaan Janos on ollut jonkin verran suositumpi, se on annettu etunimeksi 60 suomalaiselle miehelle. Janis on vieläkin suositumpi, 66 henkilölle (joista neljä naisia). Vielä löytyy muoto Janes, kahdelle miehelle.
huhtikuu 26, 2007 at 10:21 ip
Mutta oletteko huomanneet sellaista, että Väestörekisterin palvelun mukaan löytyy esimerkiksi Y nimisiä suomalaisia 22 ja I nimisiä 11 ja O nimisiä 8 kappaletta. Ja Aivo-nimisiä 107 ja Äly-nimisiä 2 kappaletta.
huhtikuu 26, 2007 at 10:40 ip
???
Todellakin, käykääpä testaamassa, nimipalvelusta pääsee hakemaan annettuja etunimiä:
http://www.vaestorekisterikeskus.fi/
“Aivo” vielä menettelee: ei se esim. toisena nimenä olisi yhtään hullumpi – Penjami Aivo Lehto kuulostaisi ihan hyvältä. Ja voisihan sen aina lyhentää Penjami A. Lehto.
Mutta tuo pelkkä “Y” kyllä asettaa koko nimipalvelun uskottavuuden kyseenalaiseksi. Voisikohan se olla jotain Turun seudun murretta? ;) Niissä Heli Laaksosen runoissakin lyhennellään sanoja oudosti …
joulukuu 22, 2007 at 7:33 ip
Bussipysäkillä-biisin “video” löytyy (kas kummaa) Youtubesta: http://www.youtube.com/watch?v=2lXAVh9BhaY
joulukuu 24, 2007 at 5:23 ip
Nähtävästi liian hottia kamaa koska on jo poistettu …
helmikuu 13, 2008 at 6:03 ip
ziiz mustaki tä book o SIKA SURGEEEE ! !! ! !<3<3<3<3 ei pahala sille kirjottajalleeehhh ;);)