20.7.
Pohjois-Italiasta ajamme Brennerin solan läpi Itävaltaan ja sieltä edelleen seuraavana päivänä Saksan puolelle katsomaan satumaista Neuschwansteinin linnaa. Sen rakensi Baijerin kuningas Ludwig II vuosina 1869-1886. Linna on suuruudenhullu kokonaistaideteos, johon Ludwig II surutta käytti varoja luodakseen kunnianosoituksen ihailemansa Richard Wagnerin teoksille. Valitettavasti linna ei koskaan täysin valmistunut: vain pieni osa lukuisista huoneista on viimeistelty. Työt lopetettiin heti Ludwigin kuoltua epämääräisissä olosuhteissa – hieman sen jälkeen, kun häneltä oli riistetty kuninkuus mielenterveysongelmien takia.
Hulluus ja nerous: missä kulkee raja? – sitä joutuu taas kerran kysymään itseltään ihmetellessään Neuschwansteinin linnaa. Erakoitunut Ludwig toteutti visiotaan johdonmukaisesti: satulinnassa valmiiksi saadut huoneet on koristeltu vanhojen sankaritarujen kohtauksilla. Samoja taruja Richard Wagner on hyödyntänyt oopperoissaan. Makuuhuoneessa aiheena on kuuluisa, murheentäyteinen Tristan ja Isolde, makuuhuoneen viereistä olohuonetta taas hallitsee Lohengrin joutsenineen ja suuri juhlasali on pyhitetty Parsifalille. Suuressa salissa on esitetty Wagnerin musiikkia, tosin ei Ludwigin aikana. Valitettavasti opaskierroksen aikana ei saa ottaa valokuvia, mutta linnan kotisivuilta löytyy joitakin.
Jos haluaa vierailla Neuschwansteinissa, kannattaa varautua siihen, että tuhansilla muillakin ihmisillä on todennäköisesti mielessään sama ajatus, vieläpä samana päivänä. Vierailu on syytä ajoittaa aamuun tai ainakin aamupäivään, ja samalla on hyvä varautua siihen, että opaskierrokselle pääsee kuitenkin vasta parin tunnin kuluttua.
Ludwig tuhlasi omaisuuden rakennusprojekteihinsa: Neuschwansteinin linnan lisäksi hän rakensi myös lähellä olevan Linderhofin linnan. Tällaiset kuninkaat ovat aikalaisilleen olleet painajaisia, mutta jälkipolville siunaus. Kansalaisilta riistetyillä verorahoilla on mahdollistettu kansallisaarteiden syntyminen. Nykyaikaisessa demokratiassa vastaava ei ole mahdollista: toki suuria rakennushankkeita tehdään julkisin varoin, mutta ne ovat aina lukuisten kompromissien tulos. Ei synny enää satulinnoja, pyramideista puhumattakaan.
Linnavierailulla on vaikutuksensa, sillä se herättää pienen oopperakipinän – tai ei oikeastaan varsinaista kipinää, vaan pelottavan tyhjyyden tunteen: ooppera on aihepiiri, jota en tunne juuri ollenkaan. Täytynee hankkia jokin Wagnerin oopperoista kuunteluun.
Huh, jopa oli linnat! Vain taivas kattona, jos sitäkään.
Jep, olisi loistavaa olla itsekin sikarikas miljardööri, joka voisi toteuttaa jonkin järjettömän hankkeen. Tosin silloin pitäisi myös olla moraaliltaan toisenlainen: nykyaikaisen globaaleja ongelmia tiedostavan ihmisen olisi vaikeaa tuhlata rahojaan esim. satulinnaprojekteihin.