Blogini linkkilista on ollut varsin surullisen näköinen, joten ajattelin hieman päivittää sitä. Itse asiassa piti jo aiemmin, sillä Olipakerrankirja haastoi minut jo pari kuukautta sitten smuutsaukseen. Sain häneltä Schmooze-palkinnon: palkinto annetaan sellaiselle blogille, joka tarjoaa hyviä lukukokemuksia. En osaa oikein jatkaa meemiä eteenpäin, sillä seuraan lukemiani blogeja varsin satunnaisesti enkä tiedä, ketkä ovat tuon “pystin” jo saaneet. Ehkä saman asian ajaa linkkilistan päivitys. Muitakin blogeja seurailen, mutta pidän blogrollin ainakin toistaiseksi kirjallispainotteisena.
Salla Brunoun lukupäiväkirjassa tarkastellaan perusteellisesti vanhempaakin kirjallisuutta. Sikäli hieno juttu, että uusista kirjoista pidetään muutenkin meteliä, mutta jo pari vuotta sitten julkaistut hyvätkin teokset unohtuvat helposti.
Joonas Sillanpään Kirjahylly lähestyy kirjallisuutta ruotsinsuomalaisesta näkökulmasta.
Guardianin kirjallisuussivut on must kirjallisuuden harrastajille.
Maailmankirjat on melko tuore kirjallisuuslehti, jossa on asiantuntevia kirjoituksia niin uusista kuin vanhoistakin kirjoista.
Olipa kerran kirja avaa monenlaista kirjallisuutta omien lukukokemusten kautta.
Fredrikan toinen, Illuusioita, Dionysoksen kevät ja Tuumailua kirjoittavat kirja-aiheisten postausten lisäksi muistakin elämän ilmiöistä, mutta silloin kun niissä puhutaan kirjallisuudesta, se tehdään suurella sydämellä.
Lisättäköön vielä siskoni blogi Silumiini, jossa kirjoitukset sivuavat kirjastotyötä, valaita, runojen kirjoittamista, kirjallisuutta, Rattus-nimisen rotan mietteitä, elokuvia ja elämää yleensäkin.
Silumiiniltakin sain jokin aika sitten haasteen: kuvaile, millaisessa ympäristössä blogiisi kirjoitat. Valitettavasti en voi kertoa kiehtovasta työhuoneesta erikoisine yksityiskohtineen. Ikkunasta ei näy kaistale merta, kirjoituspöytäni ei ole vanhaa tammea, seinillä ei roiku alkuasukkaiden kutistamia päitä – on vain Lundia-hyllystöllä olohuoneen nurkkaan loihdittu ehkä noin kolmen neliön kokoinen työtila. Ja siitäkin osa hupenee kirjoituspöytään sekä Lundia-hyllyssä olevaan kirjoitustasoon. Sillä toki kirjoittajalla pitää olla tilan vähyydestä huolimatta kaksi kirjoituspöytää käytettävissään: se, jolla kirjoittaa, ja se, jolle levittää kaikki tarpeelliset kirjat ja muistiinpanot.
Tosin myönnettäköön, että kahden pöydän idea ei ainakaan minun kohdallani ole ikinä toiminut. En nimittäin voi ikinä kuvitellakaan kunnolla levittäväni tuolle toiselle pöydälle mitään – koska sille on levitetty jo … Satunnaisista, raivokkaista siivousoperaatioista huolimatta kirjoituspöytä tuntuu keräävän käsittämättömiä paperiröykkiöitä, joita kannattaa penkoa ainoastaan äärimmäisessä hädässä (esim. silloin, kun pitää löytää kirja, joka olisi pitänyt palauttaa kirjastoon jo ajat sitten …).
Työtilasta näkyy kaistale olohuonetta: kirjahylly ja televisio, joka iltaisin onnistuneesti häiritsee läsnäolollaan kirjoitusrauhaa. Työtilan hyllyissä on mappeja ja kovin puutteellinen valikoima erilaisia tarpeellisia käsikirjoja. Ainoa kuva seinällä on jostakin käsittämättömästä syystä Vammalan Vanhan kirjallisuuden päivien juliste vuodelta 1991.
Upein juttu työtilassani on ihka uusi Pomo-tuoli (käsittämätön nimi tuolille), jonka ostin selkääni säästääkseni. Aiemmin istuin punaisella puutuolilla kirjoittaessani, mutta sellainen kierrätyskama on hippeilyä, johon ei minun nykyisellä fysiikallani enää ole varaa. Vaikka ikää ei ihan huimasti ole vielä kertynyt, olen kuitenkin alkanut arvostaa ergonomiaa. Puutuolilla istuskeli mukavasti vielä parikymppisenä, mutta nykyisin alkaa selkää kummasti kolottaa.
——————————
Itse asiassa tämä omasta bloggailuympäristöstä kirjoittaminen olikin aika hauska haaste, suosittelen kaikille mahdollisille lukijoille osallistumista.
Hyviä linkkejä ja monta uutta mielenkiintoista blogia tuli tietoon samantien.
Hyvä että päivityksiä on alkanut tipahdella jälleen tännekin :)
Jep, netistä löytyy paljon mielenkiintoista luettavaa – itsekin olen päätynyt useimmille sivuille muiden vinkkien kautta. Täytynee vielä lähiaikoina laittaa lisää kirjablogeja.
Kiitos Penjami linkityksestä! Aloinkin ihmettelemään kasvavaa kävijävirtaa, vaikka en ollut päivitellyt. Syyllinen löytyi täältä. ;)
Sinunkin mainio blogisi löytyy listaltani.
Kiitos itsellesi.
Linkittelyä tulee tehtyä omalle sivulle turhankin vähän – pääosaa seuraamistani blogeistani kuitenkin tutkailen blogilistan kautta.
Juu, kiitos, tämä tuntui melkein kunnianimitykseltä, vastaa kyllä paria schmootzea.
Olen otettu!
En edes tiennyt sinun lukevan blogiani :) Tänne olen eksynyt Silumiinilta, jonka luo löysin varmaan Runotorstaista tai jostain.
Tuima:
Luen minä aina välillä Hömpän helmiäkin – kyllä kirjallisuuden harrastaja Cartlandit ja Andrewsitkin tuntee. En kuitenkaan lähde koettelemaan kepillä jäätä, sillä hömppägenre ei kuitenkaan ole aivan ominta alaani.
Joten jos joskus satunkin kommentoimaan Hömpän helmiä, teen sen varoen ja käytän jotakin feminiinistä pseudonyymillä …
Fredrika:
Jep, sinuthan smuutsattiin jo aiemmin, joten näin tuli pysti säästettyä ; )
Höh, maskuliininen nimimerkki vain peliin. Ja miestenkin kirjoittamia juttuja otetaan mieluusti vastaan! Käypä lukaisemassa myös Nonoa: http://www.nono.vuodatus.net/ Sinne on Silumiinikin kirjoittanut.
Otetaan haaste vastaan … ehkä jonakin päivänä kirjoitan hömpästäkin.
Kiitos linkityksestä! Se ja kauniisti kirjoitetut perustelut lämmittivät mieltä.
Eipä kestä. – Muiden blogien lukemisessa suurin ongelma on vain se, että törmää niin moniin kirjoihin, joita ei kuitenkaan ennätä lukea. Siis tarkoitan ihan eri fiilistä, kuin jos menee kirjastoon tai kirjakauppaan. Blogikirjoitusta lukiessaan miettii, että tämän on todellakin joku lukenut, vaikuttaa kiinnostavalta, varmaan minunkin pitäisi.
Esimerkiksi tuo Hurinin lapset odottaa minua edelleen hyllyssä – aika ei vain riitä kaikkeen, vaikka Kullervon tarinan vaikutteet Tolkienin kertomuksessa kiinnostaakin.