Uskon loppu
Suomalaisen kulttuurin edistysaskeleita oli aikoinaan luotsaamassa Eero Erkon toimittama Keski-Suomi. Vuonna 1889 lehdessä aloitettiin kirjoitussarja Ihmiskunnan lapsuuden ajoilta, jossa suhtauduttiin kriittisesti vallalla olleeseen yleiseen käsitykseen Raamatun luomisopista. Syntyi ankara polemiikki, jossa kehitysopin puolustajina olivat keskustelun edetessä mm. Minna Canth ja Juhani Aho. Rohkea ja peräänantamaton pelinavaus auttoi osaltaan kehityksessä, joka johti kirkon vallan vähenemiseen ja henkiseen vapautumiseen tieteellisessä keskustelussa.
Kauas on tultu Erkon päivistä, ja sopiikin kysyä, mihin suuntaan Keski-Suomen jatkaja, Keskisuomalainen, on pelinavauksiaan tekemässä. Tiistaina (13.11.) lehden tärkeällä paikalla, pääkirjoitussivun Yliössä, oli Timo Hakasen kantaaottava teksti (Eurooppaa uhkaa pimeys) kreationismin puolesta. Hakanen on huolestunut Euroopan neuvoston päätöksestä kehottaa jäsenmaiden opetusviranomaisia ottamaan kriittinen asenne “tieteen vaihtoehdoksi pyrkivän kreationismin (luominen) opetukseen”. Tätä päätöstä Hakanen pitää ihmisoikeuksien polkemisena ja diktatuurille ominaisena.
Huh huh, sanoo lukija, varsinkin kun Hakasen kirjoitus sisältää sekä uskonnollista propagandaa että asiavirheitä. – Ja esimerkiksi seuraavanlainen argumentointi jo sinällään on niin heikolla pohjalla, että sellaisen kenties voisi suvaita yleisönosastoon, mutta ei lehden kantaakin heijastelevalle tärkeimmälle sivulle (suora lainaus Hakasen tekstistä):
On käsittämätöntä, että evoluutio on nyt julistettu Euroopan neuvoston päätöksellä viralliseksi tieteelliseksi lopputulokseksi, vaikka se ja sitä tukeva todistelu on kaikkea muuta kuin riidaton. Samalla luominen, vaikka sen tueksi on esittää maailman laajimmalle levinnyt ja kaikki kritiikin ankaratkin hyökkäykset kestänyt dokumenttiaineisto, Raamattu, on tällä poliittisella päätöksellä haluttu siirtää vain uskontoon kuuluvaksi.
Hakasen kirjoitus maakunnan ykköslehden pääkirjoitussivulla on varoittava esimerkki siitä, että uskonnollinen fundamentalismi todellakin on nostamassa päätään niin Suomessa kuin koko Euroopassakin. Vaarallisinta kreationismin nousussa ei ole pelkästään uskonnon ja tieteen sekoittaminen toisiinsa. Ongelma on paljon laajempi: kreationististen aatteiden jälkijunassa yhteiskuntaan ujuttautuu muitakin vanhoillisia, Raamatun kirjaimellisesta tulkinnasta johtuvia vitsauksia. Esimerkiksi naisen aseman heikkeneminen, terveyskasvatuksen väheneminen (ei tarvita tietoa sukupuoliasioista – ainoa oppi on esiaviollisen seksin kieltäminen), sananvapauden menettäminen (ylin auktoriteetti on Raamattu), demokratian kyseenalaistuminen (ylin auktoriteetti on kirkko), seksuaalisten vähemmistöjen asema jne. Hakanen otsikoi tekstinsä Eurooppaa uhkaa pimeys, mutta taitaa olla niin, että kreationismi se varsinainen pimeyden peikko onkin.
Hakasen artikkelissa pelottavaa on myös se, että fiksut ja valistuneet ihmiset todennäköisesti sivuuttavat sen huolettomasti ja huvittuneesti naurarahtaen (luultavasti näin on tehnyt myös Keskisuomalaisen toimitus – ei kai tällaisia sepustuksia muuten kohtuullisen arvostettunakin pidettyyn lehteen pääsisi). Asia on kuitenkin vakava. Maailmalla kreationismin nousuun onkin herätty, ja viime aikoina on julkaistu useita uskontokriittisiä teoksia, esimerkiksi Richard Dawkinsin Jumalharha (The God Delusion, suom. Kimmo Pietiläinen, Terra Cognita 2007), ja Sam Harrisin Uskon loppu (The End of Faith, suom. Kimmo Pietiläinen, Terra Cognita 2007). Dawkinsin Jumalharha on näistä kärjekkäämpi, ja hän hyökkää kirjassaan kaikkea uskonnollisuutta vastaan. Sam Harris on käytännönläheisempi kritisoidessaan enemmänkin fundamentalismia ja uskonnon piilovaikutusta lakeihin ja yhteiskunnallisiin käytäntöihin.
Sam Harris tuo hyvin esille sen, että maltillisessa uskonnollisuudessa piilee aina fundamentalismin vaara. Maltillinen uskonnollisuus tarjoaa tavallaan suojapaikan, jossa ääriliikkeet voivat koota voimiaan ja iskeä, kun aika on kypsä. Amerikkalainen yhteiskunta, jossa uskonto ohjailee yllättävän paljon asioita, saa oman osansa kritiikistä, mutta purevimmillaan Harrisin teksti on käsitellessään islamia. Harris pitää islamia esimerkkinä uskonnosta, jossa maltillisen uskonnollisuuden lisäksi mahdollistuu myös fanatismi, jota uskonnolliset kirjoitukset ruokkivat. Sillä kyse uskonnossahan on pitkälti siitä, miten asioita tulkitaan: islamin pyhistä teksteistä löytyy paljon kohtia, joilla voi perustella väkivaltaa vääräuskoisia ja vihollisia vastaan. Islam on kristinuskoa nuorempi, ja Harris pitääkin monia islamilaisia kulttuureja myös arvomaailmaltaan ja kehitykseltään nuorina: niissä on huomattavasti enemmän uhoa ja fundamentalismia kuin 2000-luvun länsimaisissa, passiivisen kristinuskon omaksumissa yhteiskunnissa.
Kun ihmettelemme muiden kulttuurien voimakasta uskontokeskeisyyttä, saatamme unohtaa, kuinka vahvasti uskonto on omassakin kulttuurissamme läsnä. Keskisuomalaisen artikkelin perusteella voi todeta, että kreationismin lonkerot ulottuvat jo Pohjolan lintukotoommekin. Kiinnostuneena jään odottamaan, mitä lehden pääkirjoitussivulla seuraavaksi perustellaan Raamattuun vedoten: homoseksualismin kieltämistä vai kenties naisten äänestysoikeuden riistämistä. Tai ehkäpä kielletään ilmastonmuutoksen mahdollisesti aiheuttama jäätiköiden sulaminen ja meren pinnan nousu – Jumalahan lupasi Raamatussa kuvaillun vedenpaisumuksen jälkeen, että toista kertaa ei tule. – Toivottavasti kreationismi-puheenvuoro ei ole ensiaskel Keskisuomalaisen tiellä kohti fundamentalistisempaa kristillistä linjausta.
Loppuun liitän vielä linkin Euroopan neuvoston suositukseen opetusviranomaisille. Hakasen artikkelihan on siinäkin mielessä huvittava, että Suomen peruskouluissa tai lukioissa ei ennen tätä suositustakaan ole saanut opettaa oppilaille omaa vakaumustaan. Edes uskontoa ei saa opettaa tunnustuksellisesti, biologiasta puhumattakaan!
Euroopan neuvoston suositus
Tags: eero erkko, richard dawkins, sam harris
You can skip to the end and leave a response. Pinging is currently not allowed.
marraskuu 17, 2007 at 10:31 ip
Euroopan Neuvoston suosituksessa todetaan mm., että kreationistit käyttävät kolmenlaisia kyseenalaisia strategioita sanomansa tueksi.
Yksi strategia on vetoaminen enemmän tai vähemmän tunnettuihin tiedemiehiin, joista suurin osa ei edes ole tämän alan asiantuntijoita. Hakanen tekee täysin saman tempun. Hän esimerkiksi – ja korostan, että tämä on vain yksi esimerkki – vetoaa kreationistien tavaramerkkiin, “tunnetun ateistisen tiedemiehen” Antony Flew’n Jumala-uskoon kääntymiseen, johon johti tutustuminen “murskaavaan” luomisopilliseen todistusaineistoon. Surullista kyllä, Hakanen ei näytä tietävän, että Flew on filosofi, (ei luonnontieteilijä), joka on myöntänyt, ettei ole vanhoilla päivillään (yli 80v.) enää kyennyt seuraamaan aiheesta käytyä tieteellistä keskustelua. Niinpä hänellä ei ole minkäänlaista tieteellistä arvovaltaa tässä keskustelussa. Lisäksi Flew’n muisti pätkii pahasti, eikä hän pystynyt edes kirjoittamaan kirjaa kääntymyksestään – kreationistit sen sijaan pystyivät, Flew’n nimissä! Sitä paitsi on epäselvää, millaiseen Jumalaan Flew uskoo, koska hän ei ole onnistunut artikuloimaan itseään selvästi. Joka tapauksessa näyttää siltä, että Flew’n jumala on jotakin aivan muuta kuin Hakasen persoonallinen, raamatullinen Jumala. Minä en vetoa Flew’hyn, vaan Hakaseen ja hänen ystäviinsä: jättäkää nyt herranen aika vanha mies rauhaan!
(ks. Richard Carrierin raportti osoitteessa http://www.secweb.org/index.aspx?action=viewAsset&id=369)
Osoitteesta http://www.csicop.org/intelligentdesignwatch/kitzmiller.html löytyy mielenkiintoinen kertomus oikeustapauksesta Kansasissa. Kirjoittaja raportoi asiantuntijaroolistaan, jossa hän osoitti uskottavasti, kuinka älykkään suunnittelun liike on pohjimmiltaan uskonnollis-poliittinen oppi.
marraskuu 17, 2007 at 11:37 ip
Niin saattaa siis käydä jopa asianajajallekin (sortuu virheelliseen “todistajanlausuntoon”), kun lähtee muiden tontille eikä ota taustoista selvää …
marraskuu 18, 2007 at 1:50 ip
Ajattelukykyisen keskisuomalaisen lukijan pitäisi kyllä herätä viimeistään siinä kohtaa, jossa Raamattua kutsutaan dokumentiksi. Siinähän kielellinen ilmaus kertoo kaiken olennaisen sanojan taustakäsityksistä.
Kreationismi on yksi uudemmista uskomuksista. Yksi tapa, jolla lapset saavat tulla opettajan luo.
Jonkin aikaa tein työssä lehdistöseurantaa. Silloin tuli havaittua, että kun oli ensin käynyt läpi HS:n, Aamulehden ja TS:n, maailmankuva ja sen päivän tarinat olivat melko yhteneväisiä. Sitten avasi Keskisuomalaisen ja äkkiä edessä olikin hyvin usein jotakin ällistyttävän erilaista, poikkeavaa. Eikä aina myönteisessä mielessä. Niinpä vähän pelkäänkin, että tämä lehti on hiljalleen valitsemassa tyylin, jossa sanomalehti lähestyy OHO-journalismia. Olennaista on hätkäyttäminen, ei totuus. Sekin vain on asia, jonka päivälehden pitäisi merkitä sivulleen tiedoksi, samoin kuin sitoutumisen puolueajatteluun.
marraskuu 18, 2007 at 3:11 ip
Niin, ajattelukykyisen lukijan – mutta varmasti löytyy niitäkin, jotka on helpompi taivutella pintapuolisella argumentoinnilla puolelleen.
Suuri puute Hakasen kirjoituksessa on sekin, että hän nähtävästi yksisilmäisesti ajattelee Suomen olevan homogeeninen, kristillinen yhtenäiskulttuuri. Kuitenkin monissa kouluissa on useisiin eri uskontokuntiin kuuluvia oppilaita. Ja saattaapa opettajallikin olla jokin muu kuin kristillinen vakaumus: Hakasen logiikan mukaan esim. hindulaisuuteen kääntynyt opettaja voisi opettaa biologiaa sekoittaen tieteeseen hindulaisia maailmansyntymyyttejä.
Uskonto ja tiede on pidettävä lähtökohtaisesti erillään, muuten luonnontieteen väitöskirjatutkimuksissakin voisi vedota Raamattuun Hakasen artikkelin mukaisesti “dokumenttiaineistona”.
Keskisuomalainen on todennäköisesti saanut asiasta paljon lukijapalautetta, eiköhän lehti vahingostaan viisastu.