Petter Amundsen?

Jatkanpa vielä edellisen postauksen hengessä, koska aihe on kieltämättä kiinnostava. Kysymys kuuluu: Onko Erlend Loen ja Petter Amundsenin kirja Shakespearen salaisuus feikki? – Karin edelliseen postaukseeni lähettämästä kommentista rohkaistuneena päätän yrittää tutkia teoksen tekijyyttä samoin metodein kuin Amundsen tutkii Shakespearen tekstejä.

Suureksi ongelmaksi muodostuu tietenkin se, että minulla ei ole alkukielistä teosta. Ja vaikka olisikin, norjan kielestä ymmärrän vain sen, mitä ruotsin pohjalta voi ymmärtää. En anna tämän kuitenkaan lannistaa mieltäni, vaan käytän hyväkseni sitä vähää materiaalia, joka on identtistä niin suomenkielisessä kuin norjankielisessäkin teoksessa. Eli nimet.

Erlend Loe on tunnettu kirjailija, mutta Petter Amundsenin henkilö askarruttaa. Onko liivatetta kaupusteleva urkuri todellakin itse kirjassa esitettyjen teorioiden takana? Vai onko hän vain välikappale? Petter Amundsen kuulostaa melko tyypilliseltä norjalaisnimeltä, mutta ulkonäkö voi pettää. Amundsen itse kirjassaan tutkii mm. nimiin ja sanoihin sisältyviä anagrammeja, joten eiköhän samaa voisi yrittää hänen omaankin nimeensä. Koska Amundsen tutkii Shakespearea, joka siis kirjoitti englanniksi, oletan, että myös mahdollisia anagrammejakin kannattaa etsiä englanniksi

Remade Pen Stunt viittaisi vahvasti siihen, että Amundsen on todellakin vain kynänkäyttäjä, “stuntti”, ja todellinen Shakespeare-koodin ratkaisija olisi joku muu. Mutta kuka? – Mitään järkevää henkilönnimeä ei löydy, mutta mahdollisesti kyseessä on kuitenkin nainen, sillä Petter Amundsenista saa myös anagrammin Menstruated Pen.

Toinen metodi, jota Amundsen kirjassaan käyttää, on kirjainten laskeminen. Petter Amundsen -nimessä on yhteensä 14 kirjainta. Se voisi viitata Shakespearen sonetteihin, sillä sonettihan koostuu 14 säkeestä. Sitä paitsi, kirjassa Amundsen kuluttaa varsin paljon sonettien tutkimiseen – jopa sonettikokoelman alussa olevaan omistuskirjoitukseen. Alkuperäisen sonettikokoelman alussa olevan omistuskirjoituksessa on allekirjoituksena T. T. – Jos tarkastelee nimeä Petter, huomaa, että siitäkin löytää peräkkäin kaksi t-kirjainta (hei, jos tällainen analyysi kuulostaa jonkun mielestä typerältä, niin älkää minua syyttäkö, vaan Amundsenia, joka etenee päättelyissään aivan yhtä loogisesti …).

Tilastollisesti on tietysti ihan todennäköistä, että etunimeen saattaa olla kätkettynä Shakespearen sonettikokoelman omistuskirjoituksen laatijan nimikirjaimet, vieläpä peräkkäin. Kovin yleistä se ei kuitenkaan ole – esimerkiksi minun nimessäni ei noita kirjaimia ole. Ehkäpä tämä on mahdollinen vihje. Petter Amundsen -nimestä saakin seuraavanlaisen anagrammin:

TT – Named Pen User

Sattumaako? – Mahdollisesti, mutta kun sattumia alkaa olla useampia, on järkevämpää ajatella, että ehkäpä ne onkin tehty tarkoituksella. Tästä aiheesta myös Amundsen puhuu paljon kirjassa: hän laskee todennäköisyyksiä esimerkiksi jonkin merkitsevän kirjainyhdistelmän sijaitsemista juuri tietyn sanan yhtyedessä.

Koska Petter Amundsen nimenä johdattaa meidät sonetteihin, on syytä vielä kokeilla, löytyisikö soneteista jokin vahvistus hypoteesille, jonka mukaan Amundsenin sanojen takana onkin joku toinen tutkija. Mutta mistä sonetista etsiä?

Ratkaisua voi yrittää hakea kokeilemalla vielä erästä Amundsenin ahkerasti kirjassaan käyttämistä metodeista: nimien lukuarvojen laskeminen. Avaimen lukuarvojen laskemiseen Amundsen on löytänyt Gustavus Selenuksen teoksesta Cryptomenytics. Lukuarvo saadaan siten, että A = 1, B = 2, C = 3, D = 4 … jne. J-kirjainta taulukossa ei ole, joten se on hypättävä yli – mutta onneksi ei ole Amundsenin nimessäkään. Petter Amundsenin lukuarvo saadaan seuraavasti:

P(15)+E(5) +T(19)+T(19)+E(5)+R(17) = 80

A(1)+M(12)+U(20)+N(13)+D(4)+S(18)+E(5)+N(13) = 86

Yhteensä siis 166. Mutta sonettejahan on vain 154! – Onneksi ratkaisu löytyy: koska Petter-sanan kaksi T-kirjainta kuuluvat tietysti alun omistuskirjoitukseen, täytyy ne vähentää lukuarvosta, mikäli aikoo selvittää oikean sonetin. 166-38=128.

Sonetti numero 128 on seuraavanlainen:

oft, when thou, my music, music play’st,
Upon that blessed wood whose motion sounds
With thy sweet fingers, when thou gently sway’st
The wiry concord that mine ear confounds,
Do I envy those jacks that nimble leap
To kiss the tender inward of thy hand,
Whilst my poor lips, which should that harvest reap,
At the wood’s boldness by thee blushing stand!
To be so tickled, they would change their state
And situation with those dancing chips,
O’er whom thy fingers walk with gentle gait,
Making dead wood more blest than living lips.
Since saucy jacks so happy are in this,
Give them thy fingers, me thy lips to kiss.

Rakkaus, oi rakkaus – mutta tuskinpa Petter Amundsenin nimi tähän  sonettiin vain lemmen takia viittaa. “Give them thy fingers, me thy lips to kiss” – mistäpä muusta tämä kertoo kuin siitä, että Amundsenin kirjoitukseen puhaltaa liekin aivan muu kuin hän itse. Kenties joku tutkijanainen, joka on samalla hänen rakastettunsa: naiseenhan viittasi jo se yksi Petter Amundsenin anagrammeistakin.

Joten eiköhän tämä tullut selväksi. Petter Amundsen on itsekin olkimies – aivan kuten hän väittää William Shakespearen olevan. Enempää en kuitenkaan pysty asiaa selvittelemään ilman norjankielistä Organisten-teosta, joten vielä arvoitukseksi jää, onko teoksen teoriakin huijausta vai ei.

(Toki mahdollinen lukija voi tehdä omat johtopäätöksensä urkurin tutkimuksista jo tämänkin postauksen luonteen perusteella: Amundsenin metodeilla voi tehdä melkein mitä tulkintoja tahansa, mistä tahansa …)