Viikonlopun Hesareissa (lauantaina ja sunnuntaina kulttuurisivuilla) julkaistiin taas jokavuotinen klassikko: syksyn uutuuskirjat – kaunokirjallisuutta listattiin lauantaina ja tietokirjallisuutta sunnuntaina. En tiedä, mitä järkeä on julkistaa yksittäisen ihmisen lukulistaa, mutta teenpä sen kuitenkin. Kokemukseni mukaan “ennakkolistani” pystyn yleensä lukemaan melko kattavasti – toki jos kirja ei tunnu toimivan, jätän sen kesken. Lisäksi syksyn uutuuksista katsastan yleensä esikoiskirjailijoita, mutta heidän kirjojensa hankinnassa suon sattumalle ilon. Tuntemattomia kirjailijoita kun yleensä saa melko helposti kirjaston uutuushyllystä – ennakkovarauksia ei tarvitse tehdä.
Kotimainen kaunokirjallisuus
Pauli Kohelo: Ohessa tilinumeroni. Siltala
Armas Alvari ja Jarkko Tontti toim.: Miehen rakkaus. Gummerus
Joel Haahtela: Lumipäiväkirja. Otava
Anna-Leena Härkönen: Ei kiitos. Otava
Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia. Otava
Markku Pääskynen: Vastaavuuksia. Tammi
Juha Seppälä: Paholaisen haarukka. WSOY
Johanna Sinisalo: Linnunaivot. Teos
Petri Tamminen: Mitä onni on. Otava
(Pauli Koheloa lukuun ottamatta nimet edustavat ns. kotimaista kärkikaartia, joiden teoksista olen aiemmin pitänyt. Suurimmalta osin kaunokirjallisuuden valtavirtaa ( = palkintoja, haastatteluja naistenlehdissä jne.), mutta ei kai se haittaa, jos kirjat ovat hyviä.)
Käännöskirjallisuus:
Paul Auster: Sattumuksia Brooklynissa. Tammi
Vladimir Bartol: Alamut. Mansarda
Siri Hustvedt: Amerikkalainen elegia. Otava
Marina Lewycka: Muu maa mansikka? Sammakko
Catherine Sanderson: Petite Anglaise. Tammi
(Näistä odotan Bartolin Alamutia kaikkein innokkaimmin. Sanderson kiinnostuksen vuoksi, muut kolme ovat vakuuttaneet aiemmin.)
Runot:
Kari Aronpuro: Lehmän henkäys. Tammi
Silja järventausta: Liputettu päivä. Teos
Markus Jääskeläinen: Lentokala. Otava
Jouni Tossavainen: Kuusikirja. Like
Kaarina Valoaalto: Avantgarderob ja muuta irtaimistoa. Tammi
(Runokokoelmia tulee luettua yleensä sitä mukaa, kun niitä on kirjastossa saatavilla, hetken mielijohteesta. Joten varmasti siis muitakin kuin nämä.)
Tietokirjat:
Peter Ackroyd: Edgar Allan Poe – lyhyt elämä. Atena
Doris Lessing: Ihon alla. Otava
Panu Rajala: Unio Mystica. WSOY
Kaisa Neimala ja Jarmo Papinniemi: Lukukirja. Kirja kirjoista. Otava
Juri Nummelin: Unohdettu Waltari. BTJ Kustannus
Umberto Eco: Kauneuden historia. WSOY
Timo Airaksinen: Hulluuden houkutus. Johny Kniga
Liisa Huhta ja Rosa Meriläinen: Kilttien kapina. Edita
Desmond Morris: Vauva. Tammi
Alan Weisman: Maailma ilman meitä. Atena
(Kaikki kiinnostavat kovasti etukäteen, minulle ilmeisiä valintoja.)
Muutamista lukukokemuksista voisi tietysti kirjoittaa blogiinkin, mutta nykyään tuntuu olevan niin vähän aikaa käytössä, että valitettavasti voi jäädä vähemmälle. Onneksi tämä kirjallisuusblogi on täysin harrasteluontoinen, vapaaehtoinen projekti, joten ei tarvitse luvata mitään :)
Onneksi onkin vapaaehtoinen projekti, tämä bloginpito ;-) Ja vaikkei lukulistassa mitään varsinaista järkeä olekaan niin onpahan jonkunmoinen lista olemassa. Voi se jäädä ostamatta se tärkein ja välttämättömin ruokakaupassa käydessäkin, miksei sitten unohdus tulisi näissäkin asioissa. Listasi on ihan mielenkiintoinen. Tietokirjoja en niin tarkkaan käynytkään läpi, löysinkin listaltasi pari ihan kiinnostavaa.
Niin mihin ne esikoiskirjat listaltasi unohtuivat?! Tuossahan on nyt ne vakkarinimistä vakkareimmat.
Vakkarinimet on helpoin listata. Esikoisistahan ei juuri mitään tiedä ennakkoon, joten luontevaa on joko laittaa ne kaikki listalle tai sitten jättää kaikki pois: tyydyn jälkimmäiseen ratkaisuun ja luen esikoisia sitä mukaa kuin ehdin.
Siinä olet oikeassa, että esikoiset ovat usein juuri ne kiinnostavimmat. Toisaalta, vaikka vakkarinimien teokset voivatkin olla “sitä samaa kuin ennenkin”. on niissä omat hyvät puolensa.
Siis miten niin esikoisista ei tiedä ennakkoon. Kaikilla kustantajilla on www-sivut. Kaikilla noilla sivuilla näkee jo todella hyvissä ajoin tulevat (kevään/syksyn) julkaisut. Joistakin ne voi ladata peedeeäffänä, joistakin muuten vaan kuvien ja naamojen ja tietojen kera käydä läpi.
Olet oikeassa – ilmaisin itseäni epäselvästi. Kyllähän toki tietoa löytyy.
Mutta eipä kaunis kuva ja lyhyt esittely vielä kerro, kannattaako se lukea. Ellei sitten aihe ole todella kiinnostava.
Haluan ensin pitää kirjaa kädessä, makustella ensimmäisiä sivuja, lukea pari katkelmaa sieltä täältä – sitten vasta päätän, luenko kirjan. Joskus tosin olen jo ennakkoon päättänyt tutustua kaikkiin mahdollisiin esikoiskirjailijoihin, mutta tänä vuonna en jaksa. Tyydyn vanhoihin ja turvallisiin.
Mutta katsellaan. Jos törmään kiinnostavaan esikoisteokseen tänä syksynä, lupaan kirjoittaa siitä täällä.