Käännöskonerunoutta

Käännösrunoutta lukiessa on palkitsevaa, jos voi rinnalla tarkastella alkukielisiä tekstejä – tietysti sillä edellytyksellä, että osaa alkuperäistä kieltä edes jossain määrin. Tekstejä vertaillessaan yleensä aina huomaa, että erinomainenkin käännös joutuu tekemään kompromisseja – kaikkia sanoja, vivahteita, sivumerkityksiä jne. ei voi sellaisenaan kääntää, ei myöskään rytmiä tai runon äännemaailmaa. Joskus eksoottisempien kielten tekstit eivät edes ole käännetty suoraan alkukielestä vaan käännöksestä, esim. englannista. Tällöin alkaa  jo jonkinlainen “rikkinäinen puhelin”-efekti vaikuttaa: mitä useampi välikäsi, sitä enemmän viesti muuttuu matkalla.

Kuinkakohan paljon suomenkielinen runo muuttuisi, jos sen kierrättäisi muutaman vieraan kielen kautta ja suomentaisi sitten lopulta uudestaan? Eli kääntäisi runon ensin ruotsiksi, ruotsista ranskaksi, ranskasta saksaksi jne. Tietysti joka vaiheessa pitäisi valita uusi kääntäjä, joka ei tietäisi muuta kuin viimeisimmän version. Ja mitä huonompia kääntäjiä, sitä enemmän runo muuttuisi. - Kokeilin huvikseni “rikkinäistä puhelinta” Googlen käännöskoneella, joka todellakin on melkoisen kömpelö kääntäjä. Esimerkiksi Kaarlo Sarkian runo Elokuun ilta (kokoelmasta Velka elämälle, 1931)

On elokuun ehtoo herkin.
Punas rusko taivaan laidat.
Hämy kietoo vainiot, aidat
ja maantien kysymysmerkin.

Kas virran hopeanauhaa -
se on nyt kuin ruskea vaski.
Jo kaste sängille laski.
Yhä vahvemmin koski pauhaa.

Ui ilmaan angervon tuntu.
Nyt vihelsi laulurastas.
Yli latvojen toinen vastas.
Yhä tihenee hämärän huntu.

Elopellolla taukos leikkuu.
Norot hukkuvat usvaan hentoon.
Heräs lepakko mykkään lentoon.
Kenen huivi kujalla keikkuu?

käännettynä ensin ruotsiksi, sitten ruotsista saksaksi ja viimein saksasta suomeksi muuttui muotoon

Käytössä illalla elokuun hankalin.
Punas ruskea taivas sivua.
Hämy kietoo Vainio, miekkailu
ja toteuttamistavasta kysymys.

Kas teho Silver Band –
Nyt on ruskea messinkiä.
Vaikka Tau sängille raukesi.
Yhä enemmän huolissaan pauhaa.

Swimming in the air angervon tunne.
Nyt vihelsi Mavis.
Tietoja latvojen vastas toiset.
Tihenee yhä epäselvä verho.

Elopellolla taukos Clipper.
Norot Hukkumisen usvaan hentoon.
Heräsin BAT mykkään lennolla.
Kuka huivi keikkuu kuja?

Lopputulos paljastaa, että Googlen käännöskone tekee käännökset luultavasti aina englannin kautta – muutenkaan noita tekstiin putkahtaneita englanninkielisiä sanoja ei oikein voi selittää. Ja loppusoinnuista ja rytmiikasta on pakko tinkiä, niitä kone ei ota huomioon. Mutta vaikka uusi “käännöskoneruno” ei hurmaa laadullaan,  joitakin kiinnostavia tulkintoja kone on onnistunut Sarkian alkuperäistekstistä tekemään. Kun tarkastelee yksittäisiä säkeitä, löytyy joukosta muutama helmi.

Toinen säe, Punas rusko taivaan laidat, on kääntynyt muotoon Punas ruskea taivas sivua. Tässä mielestäni kone yltää johonkin sellaiseen, mitä Sarkian runoista ei juuri löydä: runon kuvaama rusko ei punaa vain taivasta vaan tunkeutuu fyysisesti runon kirjoittamishetken ytimeen, valuu kynästä ja runoilijan havainnosta paperille.

Kuudes säe, se on nyt kuin ruskea vaski, on tulkittu muotoon Nyt on ruskea messinkiä. Pidän enemmän koneen tekemästä versiosta, sillä siinä metafora on tiivistynyt ja vaski on modernisoitu messingiksi. Sitä paitsi virran värityksen muuttuminen on tässä paljon radikaalimpi: selvemmin ilmaistaan, että joki on ollut aiemmin ruskea – ja nyt ruskea on messinkiä.

Swimming in the air angervon tunne sekoittaa riemukkaalla tavalla englantia ja suomea. Alkuperäinen angervon tuntu on vaihtunut angervon tunteeksi – nostan hattua koneelle, joka pystyy eläytymään kasvin osaan. Sarkian runossa korostuu runoilijan havainto, mutta konekäännöksessä ajatellaan angervo subjektina, joka ilmaisee tunteitaan tuoksullaan.

Ja entäpä nämä säeparit:

Nyt vihelsi laulurastas. / Yli latvojen toinen vastas.
Nyt vihelsi Mavis. / Tietoja latvojen vastas toiset.

- Laulurastas on muuttunut erisnimeä muistuttavaan muotoon (kone itse muutti sen isolla alkukirjaimella alkavaksi). Lintu ikään kuin henkilöityy, se ei ole enää se vaan hän, Mavis. Ja koska toiset vastaavat tietoja latvojen, ei kyseessä enää ole mikään linnun merkityksetön vihellys vaan tietoisesti asetettu kysymys, johon muut vastaavat oman tietämyksensä perusteella.

Kokeilin muitakin kielivaihtoehtoja, mutta ainakin tämän runon kohdalla suomi-ruotsi-saksa-suomi tuotti kiinnostavimman ja luettavimman lopputuloksen. Yhden pienen muutoksen tein alkuperäistekstiin: lisäsin toiseksi viimeisen säkeen heräs-sanaan yhden i:n, mutta ei sekään ihan auttanut konetta ymmärtämään, mistä säe kertoo.

Käännöskonerunous on hyvä lisä Googlen mahdollistaman ja jo omaksi genrekseen muotoutuneen hakukonerunouden rinnalle. – Käännöskonerunouttahan voi kokeilla omillakin teksteillään – kone voi tuottaa yllättäviä muotoja ja yhdistelmiä, joita itse ei tulisi ajatelleeksikaan. Samoin se mahdollistaa hauskan tavan versioida vanhoja runoja. Esimerkiksi tuota Sarkian runosta syntynyttä uutta “tulkintaa” voisi vapaasti jalostaa eteenpäin: 1930-lukulainen pohjateksti väijyisi taustalla,  ja siihen sekoittuisivat 2000-luvun kirjoittajan tunnot ja Googlen hakukoneen semanttiset prosessoinnit.

                                  ———————————————————

Jos mahdollinen lukija haluaa kokeilla hakukonerunoutta, niin annanpa tässä lopuksi pari vinkkiä:

- vaivattominta on valita runo, joka löytyy netistä – ei tarvitse kirjoittaa tekstiä uudelleen
- liian selkeät ja suorapuheiset runot eivät toimi – ne kääntyvät liian hyvin: merkitys ja muoto ei muutu
- liian kokeilevat runot eivät toimi – menevät aivan sotkuksi (tosin ovat sotkua jo alun perinkin, joten eipä tuolla väliä)
- liian vanhahtavia sanoja sisältävät runot eivät käänny ollenkaan
- runokäännös kannattaa tehdä kahden, korkeintaan kolmen vieraan kielen kautta (esim. suomi-ranska-ruotsi-suomi), sillä useampi alkaa olla työlästä ja viesti muuttuu turhankin ”rikkinäiseksi”
- vieraiksi kieliksi ei kannata valita liian läheisiä kielisukulaisia (esim. ruotsi/tanska) – fiksumpaa kierrättää kielikunnasta toiseen, esim. romaanisesta germaaniseen (ranska/saksa)
- englantia ei kannattane valita yhdeksi kielistä, sillä kone vaikuttaisi kääntävän tekstit sen kautta joka tapauksessa
- eksoottisiin kieliin ja niistä takaisin runot kääntyvät niin huonosti, että syntyy vain sotkua

Huomaa, että esimerkiksi klassikkorunon versioiminen perustuu kokeiluun. Käännöskone ei useinkaan tuota mitään kiinnostavaa – mutta riittävän monen runon ja kieliyhdistelmäkokeilun jälkeen voi syntyä jotain uutta: ehtaa käännöskonerunoutta!