Vuosi 2011 on ollut kirjabloggareiden viimeaikaisista koonneista päätellen suotuisa. Kirjoja on luettu paljon, kävijämäärät ovat kasvaneet ja keskustelua on syntynyt. Vaikka Jäljen äänessä olen tänä vuonna kirjoitellut harvakseltaan (mutta olen toisaalta yrittänyt panostaa aika paljonkin moniin postauksiin), on vuosi ollut hieno. Tässä viisi kohokohtaa, aikajärjestyksessä:
1. Radclyffe Hall: Yksinäisyyden kaivo
– Helmi- ja huhtikuun aikana yhteensä viisi postausta Radclyffe Hallin lesbokirjallisuuden klassikosta. Kirja sinänsä ei ollut niin mielenkiintoinen kuin matka maskuliinisten naisten historiaan: tutustuin mm. Jeanne d’Arcin oikeudenkäynnin vaiheisiin, kahlasin materiaalia liittyen naisambulanssiyksiköiden vaiheisiin ensimmäisessä maailmansodassa ja luin kirjoja sekä artikkeleita 20–30-lukujen Pariisin vapaasta ilmapiiristä. Ja paljon muuta.
“Kun käyn Yksinäisyyden kaivolle,
istun alas murehtimaan;
näen maailman mutta en rakkaintani,
häntä jolla on meripihkaa hiuksissaan.”– katkelma irlantilaisesta kansanballadista Donal og
2. Silene Lehto: Hän lähti valaiden matkaan
– Tämä oli minun blogivuoteni kohokohta: syksyinen palkintokin (kohta 5) jää kakkoseksi tunteelle, kun pääsee kirjoittamaan blogiin oman siskon esikoisrunokokoelmasta. Lisäksi runokokoelman julkkaritilaisuus oli erinomaisen hauska tapahtuma. Tuli mm. tutustuttua moniin kirjastolaisiin –mahtavaa porukkaa!
Jos ken ei vielä ole Silenen runoja vilkaissut, niin sopivasti kutinaa ja kysymyksiä herättämään lainaus kokoelman ensimmäiseltä sivulta:
Oliko se kaukokatseisuutta vai mitä,
kun muinainen pakicetus päätti mennä takaisin veteen
3. Jäljen ääni – viisi vuotta!
– Minulle henkilökohtaisesti tärkeä virstanpylväs: Jäljen äänellä alkaa olla historiaa ja omat motivaatiokriisit yms. blogin kirjoittamisen suhteen on käyty läpi . Ja mikä parasta, edelleen minulla on sellainen tunne, että kehityn niin blogin pitäjänä kuin kirjoittajanakin. Vuosien varrella on tullut myös melkoinen määrä vakituisia lukijoita (joiden määrää en tohdi arvioida, mutta joka tapauksessa alkuaikojen kaksinumeroinen luku – äiti ja muutama muu – on muuttunut kolminumeroiseksi). Mutta edelleenkään minulla ei oikein ole mitään kokonaiskäsitystä siitä, millainen porukka Jäljen ääntä lukee. Luultavasti vain parempi, tulee kirjoitettua aidommin omaäänisesti.
– Hieno runokokoelma. Siinä on valtavasti potentiaalia esseistiseen lähestymistapaan. Kun ensimmäisen kerran lueskelin Kosken kokoelmaa joskus toukokuussa, päätin, että otan itselleni kesäprojektin ja kirjoitan sen lukemiseen liittyen esseen Parnasson esseekilpailuun. Valitettavasti aikaa (ja motivaatiota) ei löytynyt, ja niin hanke jäi. Mutta kokoelma jätti niin paljon ajatuksia ja kysymyksiä, että siihen oli oikeastaan pakko palata syksyllä.
Luulenpa, että lopputuloksen kannalta parempi vaihtoehto oli tällainen postaussarja, jonka aikana lukukokemus vielä muuttui ja sai uusia uomia. Esseen olisin puristanut tiukempaan muottiin, ja vaikka siitä olisi voinut tulla ihan hyvä (osaan kuvitella sen mielessäni), olen silti sitä mieltä että rönsyilevä ja hieman hahmoton blogitutkielma on lopputuloksena kiinnostavampi. Eikä esseessä olisi ollut kommentoinnin mahdollisuutta: pienimuotoiset keskustelut olivat hedelmällisiä ja parissa kohtaa muuttivat seuraavan kirjoitukseni suuntaa.
Harmi sinänsä, että jäi taas kirjoituskilpailu väliin. En ole ikinä osallistunut sellaiseen – paitsi kerran kauan sitten, mutta silloin kyse oli melko vaatimattomasta opiskelijalehden kilpailusta ja yhteistyönä tehdystä sarjakuvasta.
5. Rakkaudesta kirjaan -palkinto
Hieno tunnustus, olen siitä kovasti otettu – ja positiivisella tavalla ylpeä. Jo aiemmin olen todennut, että samalla viidelle bloggaajalle myönnetty palkinto on eräänlainen tunnustus koko kirjallisuusblogi-ilmiölle. Kyllä tällainen tunnustus asettaa paineitakin. Toivottavasti tulee ensi vuonnakin kehitettyä edes pari sellaista juttua, jotka yllättävät kirjoittajansakin. Sillä on selvää, että tulevana vuonna Jäljen äänen kohokohdat on pakko löytää teksteistä: seuraava synttärimaininta kannattaa tehdä vasta kymmenen vuoden päästä, palkintoja ei kannata odotella (tuli jo!) eikä Silenekään taida vielä ensi vuonna mitään julkaista.
– – – – –
Entäpä vuosi 2012?
En erityisesti pidä tavoitteiden asettamisesta, sillä niissä on vaikea pysytellä. Sitä paitsi tämä on vapaaehtoista harrastustoimintaa, ei ryppyotsaista uurastusta. Vaan asetanpa muutaman tavoitteen silti:
- Turhan pitkiä taukoja tuli tänä vuonna bloggaukseen. Vähintään kahden–kolmen viikon välein olisi hyvä saada edes jotakin postattua. Vaikka sitten hieman lyhyempi juttu.
- Hankin ennen joulua iPadin. Luontevaa olisi kirjoitella jotakin myös sähkökirjoihin ja niiden lukemiseen liittyen.
- Vaikka Sch-kirjoitus oli haastava, siitä tuli hyvää palautetta. Vastaavanlaista pidempää juttusarjaa voisi yrittää ainakin kerran, pari.
- Enemmän voisi jalkautua ja käydä kirjallisuustapahtumissa – ja sitten kirjoittaa niistä. Ainakin itse olen mielelläni lukenut blogeista raportteja erilaisista tilaisuuksista.
- Yhteiskunnallisesti napakampi ote edes silloin tällöin olisi tervetullutta. Poliittiseksi en siis heittäydy, mutta voisi nostaa esiin kirjoja/tekstejä, jotka ovat tässä ajassa läsnä.
– Mutta muuten mennään vanhalla tyylillä: välillä uutuuskirjoja, välillä vanhoja ja välillä kahden edellisen kummallisia yhdistelmiä. Itse olen kovasti motivoitunut tulevalle kirjavuodelle, toivottavasti tekin, mahdolliset lukijat. Joten eipä muuta kuin:
Kiitos kuluneesta vuodesta kaikille lukijoille ja kommentoijille! Ja hyviä lukuelämyksiä vuodelle 2012!
Kiitos kovasti.
Tätä onkin jännä ootella: “Yhteiskunnallisesti napakampi ote edes silloin tällöin olisi tervetullutta. Poliittiseksi en siis heittäydy, mutta voisi nostaa esiin kirjoja/tekstejä, jotka ovat tässä ajassa läsnä.”
…koska yhteiskunnalliset kysymykset, niinpä niin, ne voivat olla kirjallisesti aika haastavia, mutta se suhde syntyy joillain kirjailijoilla tähän maailmaan. Pidän sitä hyvänä asiana, vaikka kaikki eivät pidä. Sana “poliittinen” on jo niin latautunut, ikävä kyllä useimmiten turhan kielteisesti. Ymmärrän kyllä, että siihen liittyy myös hankalia asioita, hankalia ajan ja historian tuomia hiertymiä ja kertymiä ismeistä ja ideologioista yms.
Hyvää uutukaista uuta vuotta!
Silenen kokoelma on ollut mullekin vuoden kirjallisia kohokohtia, niin valmis, niin oivaltava, pohdiskeleva ja hauska!
Hirlii:
Haasteita pitää aina asettaa! Poliittisuus on niitä asioita, joissa kirjoittajana pitää olla kieli keskellä suuta. Ellei halua provosoida – ja netti on liiankin täynnä ihmisiä, jotka provosoivat/provosoituvat turhan herkästi.
Ja hyvää uutta vuotta sinullekin! (yritin kirjoittaa toivotukset tuohon uuden vuoden tehvehdykseesi blogissasi, mutta kommenttiboksi ei toiminut)
Kiitos. Oli laitettava kommenttien esitarkastus, suivaannuin lopullisesti nettihäiriköinnistä. Tuohon uuden vuoden tervehdykseen jäi kommenttikielto, poistin sen myöhemmin kun koitti armas arki.
Liikun kirjallisuuteen liittyvissä blogeissa, ja niissäkin vain ajoittain kun olen taas opintojen ääressä ja kirjapino huojuu työpöydällä. Kiinnostavia kirjoja saa taas lukea, yllin kyllin.
Silenen kirja käärittiin lahjapakettiin, sen sai Kantokorven mukaiseen lukijaryhmään kuuluva nuori ihminen. Toivotan tässä samalla hänelle myös intoa ja iloa kirjoittamiseen!
Ikävää tuollaiset häiriköt. Itselläni on koko ajan kommentoinnin tarkastus päällä: paitsi niille, jotka ovat jo aiemmin kommentoineet (samalla sähköpostiosoitteella). Varokeino on olemassa lähinnä siksi, että yläkoulun oppilailleni tämä olisi aika herkullinen kohde älyttömien kommenttien lähettämiseen.
Ja hyvän lahjan valitsit! :)
Tuima:
Ja sai Runoraadissa Virtaseltakin kympin :)
Penjami,
olen oikeastaan vasta viime vuonna paremmin löytänyt blogisi. Tosin edellisinä vuosina on ollut muita työkiireitä, että olen varmaan riehunut Blogistanissa vähemmän.
Sch-kirja oli hieno, luin sen ennen kuin yritin muodostaa käsitystä siitä mitä sinä olit siitä löytänyt – ja Ketjukolaaja.
Vasta sen jälkeen taisin lukea Silenen kirjan. Telkkarista päätellen teidät kyllä tunnistaa sisaruksiksi. On aikamoinen homma pystyä tekemään kirja päivätyön ohessa! Silumiinille terveisiä!
Varmaan minä silloin tällöin käyn taas riesanasi täällä. Nyt pitäisi yrittää taas pitempiä juttuja itsenikin.
Ripsa:
Sinulla on ollut kiinnostavia juttuja tuolla Maailmankirjoissa: jotenkin sinne kommentoiminen tuntuu vain hankalalta – tai siis siellä ei niin paljon kommentoida.
Pidemmissä jutuissa täällä blogimaailmassa on aina se ikuisuuskysymys: pätkiikö sarjaksi vai antaako mennä sellaisenaan? Lukijoita on kahdenlaisia, toiset lukevat mielellään koko jutun kerrallaan ja toisista se taas tuntuu raskaalta. – Pätkimisessä on puolensa, sillä silloin kommentoijat voivat olla mahdollisesti hivenen vaikuttamassa lopputulokseen – ellei kirjoittaja ole lyönyt lukkoon koko tekstiä (mikä on kyllä hieman tylsää, jos kommentoijille kuitenkin antaa tilaa).
Blogikirjoitus on oma tekstilajinsa, jota ei löydy oppikirjoista. On hieman eri asia kirjoittaa essee blogiin kuin paperilla luettavaksi – ainakin minun mielestäni.
Vau, viisi vuotta kirjabloggaamista on kyllä jo saavutus! Hieno juttu joka tapauksessa. On varmaan hienoa, että voi halutessaan palata siihen, mitä vuosia sitten luki – minulla ei ole valitettavasti enää oikein minkäänlaisia muistikuvia, mitä luin vaikka neljä vuotta sitten, ja luulen kyllä, että se ei johdu kirjojen huonoudesta.
Oikein hyvää vuotta 2012! Kiitos hienoista teksteistä, joita on aina mukava käydä lukemassa ja oppimassa uutta.
Tessa:
Ajassa taaksepäin palaaminen on hämmentäväkin kokemus: kun lukee jonkin oman vanhan tekstin, ei oikein aina tunnista sitä omakseen. Tai tunnistaa, mutta jollakin tavalla se tuntuu vieraalta, saavuttamattomalta. – Herättää ajatuksia siitä, kuinka ihminen kokee hetkiä – ja kuinka noissa kokemuksissa on vahva ajallinen lataus. Samoihin tunnetiloihin ja ajatuskulkuihin ei voi täysin palata.
Minusta on hienoa lukea tästä näkökulmasta omia kirjoituksia: ihmetellen.
Kirsi Hietanen:
Kiitos kiitoksestasi, ja samoin sinulle!
Hyvän kuuloisia tavoitteita! Minä ainakin seuraan mielelläni…
Tuo Yksinäisyyden kaivon juttusarja oli minusta erityisen kiinnostavaa luettavaa.
Mukava kuulla, että joku jaksoi sen lukeakin.
Yhdeksi tavoitteeksi olen harkinnut lukupäiväkirjan pitämistä, mutta tuskin siitä mitään tulee. Katsotaan.
Kiitos upeista jutuistasi tänä vuonna ja oikein hyvää vuotta 2012!
Samoin sinulle!
Viisi vuotta on upea saavutus, tulkoon toinen mokoma ja lisääkin siihen päälle. Hyvää alkanutta vuotta siis sinnekin :)
Aivan upeita virstanpylväitä vuodessasi on ollut!
Jatka vain juuri tähän malliin. Minusta blogisi on virkistävällä tavalla rauhallista luettavaa.
Onnea alkaneeseen vuoteen!
Susa ja Valkoinen kirahvi:
Kiitos! Eiköhän tällekin vuodelle ole paljon hyvää luvassa, minulla on sellainen kutina … Kunhan saisi ensimmäisen hyvän jutun kirjoitettua, sellainen tuo onnea koko vuodelle.