Alkavana viikonloppuna (30.3.-1.4.) Jyväskylän Paviljongissa järjestettävien kirjamessujen ohjelmassa on sunnuntaina runoilijaesittely:
Edith Södergran -lava:
11.00 Keski-Suomen Kirjailijat haastattelee: Marko Niemi & Miia Toivio: Suut (Poesia). Tulevaisuuden lemmenlyriikkaa, jossa kaksi ääntä sulautuu yhdeksi, haastattelijana Vesa Lahti
Olen kuullut Marko Niemen lukevan syksyllä Vakiopaineessa järjestetyssä runotapahtumassa valikoituja otoksia näistä lemmenlyriikoista. Lupaavalta kuulosti. Mutta en minä sen takia Niemen ja Toivion yhteishaastatteluun huomiota kiinnittänyt. Vaan siksi, että se on ainoa runouteen liittyvä esittely sunnuntain ohjelmassa. Ehkä syyt ovat aikataulullisia, ehkä runoilijamyytti on vaatinut veronsa kahden peräkkäisen messupäivän jatkobileiden tähden, ehkä runoilijoita on niin vähän että heitä ei enää riitä sunnuntaiksi. Sunnuntaina runo on väsynyt.
Niin tai näin, vannoutunut runouden harrastaja menee messuille mieluummin perjantaina tai lauantaina. Kun messuohjelmasta poimii vain runohenkiset ohjelmanumerot, aikataulu näyttää tällaiselta:
Pentti Saarikoski -lava:
14.00 J.K. Ihalainen, Tisle ja Robert Meriruoho, Göteborgilainen viikonloppusatu (Sammakko)
15.00 Kustannusosuuskunta Poesia: Poesian runoilijat Kristian Blomberg ja Olli-Pekka Tennilä keskustelevat fragmentaarisuuden eli tekstisirujen poetiikasta. Tennilän Yksinkeltainen on kaksinkeltaista ilmestyy huhtikuussa, ja Blombergin Itsekseen muuttuva ilmestyi viime syksynä.
15.30 Runoilijat kertovat teostensa lähtökohdista: Ville Hytönen (Tammi), Mikko Myllylahti (Savukeidas), Henriikka Tavi (Teos), Suvi Valli (Otava). Keskusteluun johdattaa runoilija Vilja-Tuulia Huotarinen. Suomen Kirjailijaliiton ohjelmaa
16.00 Keski-Suomen Kirjailijat esittelee jyväskyläläisiä kirjoittajia: Mari Laaksonen ja Lauri Rikala. (Haastattelijana Riikka Palander)
- J.K. Ihalainen on kiinnostava, kirjallisuuden marginaalissa pitkään toiminut hahmo. Hän edustaa kirjan tekemisessä poikkeuksellista käsityöläisyyttä: monet hänen teoksistaan ovat itse kustannustoimitettuja, itse painettuja ja vieläpä itse messuilla yms. tilaisuuksissa myytyjä. Sisältö on yhtä originellia. Kannattaa käydä vilkaisemassa kuvailu tuoreesta kirjasta Sammakon sivuilta.
- Kristian Blombergin Itsekseen muuttuva oli Tanssiva karhu -palkintoehdokkaana. Fragmentit ovat nyt kirjallisuudessa POP, joten aihe vaikuttaa hyvältä. Toivottavasti keskustelu pysyttelee sen verran maanpinnalla, että tavallisempikin lukija saisi jotain uutta irti fragmenteista. Olli-Pekka Tennilän pian (joko olisi messuilla myynnissä?) ilmestyvästä kokoelmasta on Poesian sivuilla näyte:
On vaikea hyväksyä pohjaan asti, että hyönteisiä on olemassa
sen valossa mitä tiedämme.Sen valossa että tiedämme.
Että yön eteisiä on olemassa.
- Keskustelua runoilijoiden teosten lähtökohdista kannattaa mennä katsomaan ihan jo senkin takia, että vetäjänä on Vilja-Tuulia Huotarinen. Kirjailijahaastattelut eivät usein ole kovin antoisia, mutta runoilija ehkä osaa kysyä oikeita kysymyksiä – runoilijoilta.
- Vaikka asun Jyväskylässä, en tunne täkäläisiä runoilijoita: Mari Laaksonen ja Lauri Rikala (taitaa olla aforistikko) ovat puutteita yleissivistyksessä. Harmi, että aukko ei tule paikatuksi, sillä en pääse messuille perjantaina.
Kirjalijan kulma -lukunurkkaus:
14.30 Riikka Palander, Sininen, punainen (Sanasato)
14.50 Suvi Valli, Ohijuoksija (Otava)
– Syksyllä käytin koulussa Keskisuomalaisessa ollutta Hannu Waaralan kritiikkiä Palanderin kokoelmasta Sininen, punainen esimerkkinä turhan vaikeaselkoisesta kritiikistä:
Staattisten kuvien sijaan Palanderin runot keskittyvät elementtien väliseen liikkeeseen, niiden heijastuspintojen emotionaaliseen tarkkailuun. Kuva-runojen sijaan visuaalinen efekti on säännöllisesti tapahtuma, kuin sisäinen filminauha, jota ohjaa emotionaalinen sysäys; enemmän luonteeltaan kuitenkin fenomenologinen kuin psykologinen prosessi.
Tämä prosessi muistuttaa fenomenologiasta tuttua eideettisistä reduktiota, asioiden luonteen “olemuksellista katselemista ja näkemistä”. Runon subjekti pyrkii ikäänkuin katselemaan ilmiöiden olemusta osana subjektiivisen kokemuksen tapahtumaa ja maisemaa. Runous on tällöin näiden kokemusten reunaehtojen kuvallistamista, niiden subjektiivista määrittelemistä ja kokemusten intuitiivista, muistiin palauttamista.
En tietenkään halua, että päivälehtikritiikki olisi ns. pelkkää kevyttä huttua, mutta mielestäni tässä on elementtejä, jotka sopisivat ehkä paremmin johonkin runouslehteen kuin Keskisuomalaiseen. Kuinka monelle Keskisuomalaisen lukijalle “eideettinen reduktio” on “fenomenologiasta tuttua”? Kuinka monelle yleensäkään?
– Suvi Vallin esikoiskokoelma Ohijuoksija on hieno teos, paitsi lyriikan myös visuaalisuuden kannalta. Kirjan graafinen toteutus on onnistunut, ja jo vilkaisu herättää kiinnostuksen.
Vakiopaine (Kirjamessujen oheisohjelmaa)
19.00 Runovetoinen iltaklubi Baari Vakiopaineessa (Kauppakatu 6)
Perustulon aika ja Occupy! -uusien pamflettien kirjoittajat äänessä (Into) Esiintymässä: Kristian Blomberg, J.K. Ihalainen, Robert Meriruoho, Marko Niemi & Miia Toivio, Riikka Palander, Katariina Vuorinen. Illan juontaa runoilija Olli-Pekka Tennilä.
– Otsikossa on neljä mahdollisuuksien täyteistä asiaa: “runovetoinen”, “iltaklubi”, “baari” ja “Vakiopaine”. Kuulostaa hyvältä. Samoin esiintyjälista.
* * *
Edith Södergran -lava:
10.00 Merja Toppi, Rakkaatta ruapimassa (Minerva)
– En tunne, mutta kokoelman nimestä päätellen murrerunoa. Vai onko termi oikein korrekti? Heli Laaksosellakin on ollut vaikeuksia tulla huomioiduksi vakavasti otettavana runoilijana – ajatellaan, että hänen runoissaan ei ole muuta sisältöä kuin murre. Onhan niissä toki sisältöä, pitää vain nähdä murteen taakse. Ja toisaalta, kieli ja kielellisyys itsessään voi jo olla se runon sisältö ja merkitys.
Pentti Saarikoski -lava:
10.00 Keski-Suomen Kirjailijat haastattelee: Joseph Lease: Hajonnut maailma (Poesia). Yhdysvaltalaisen nykyrunoilijan teoksen kääntäjä Mari Koski haastattelussa.
10.30 Harry Salmenniemi, Runojä (Otava) ja Vastakaanon (Poesia). Runoantologiasta keskustelemassa myös Juri Joensuu ja Marko Niemi.
11.00 Ville Hytönen, Etäisesti lyyrisiä ajatuksia / Distantly lyrical. Aforismikokoelman julkistus. Haastattelijana Mika Rassi. (Savukeidas)
14.30 Ritva Oksanen lausuu Aino Suholan runoja
15.30 Runoklassikko! Charles Baudelairen Pahan kukkia teoksesta (Sammakko) keskustelemassa suomentaja Antti Nylén ja runoilija Kristian Blomberg.
– Edes Mari Koski ei saa minua raahautumaan kirjamessuille kymmeneltä. Harmi, että tuo on noin aikaisin.
– Vastakaanon on tärkeä runoantologia 2000-luvun kokeellisesta lyriikasta, mutta on siinä erinomaisuudestaan huolimatta samat ongelmat kuin tällaisissa kokoelmissa yleensäkin. Monet teksteistä uhkaavat jäädä kovin irrallisiksi, kun ne on erotettu alkuperäisistä yhteyksistään. Siitä huolimatta lukijalle syntyy jonkinlainen kokonaiskuva, mistä uudessa runoudessa on kyse. Tai ainakin paljon kysymyksiä …
– En erityisesti pidä aforismeista. Enkä usko, että Ville Hytönenkään onnistuu kääntämään päätäni.
– Voi olla, että ainakin omalla kohdallani Ritva Oksasen lausuntaesitys osuu juuri siihen vaiheeseen, kun messuväsymys painaa ja on käytävä etsimässä virvokkeita (vaikka voisivathan ne olla henkisiäkin). Mutta Baudelairen Pahan kukkia on yksi viime vuoden kirjatapauksista.
Kirjailijan kulma -lukunurkkaus:
11.30 Olli-Pekka Tennilä Yksinkeltainen on kaksinkeltaista (Poesia)
12.30 Ville Hytönen, Etäisesti lyyrinen (Savukeidas)
– Koska Olli-Pekka Tennilä esiintyy messuilla jo toisen kerran, on todennäköistä, että hänen kokoelmansakin on jo valmis. Voisi olla yksi sijoituskohde, jos pari kirjaa ostan (hyllyihin ei kotona mahdu kuin runokirjoja: aina parin sentin verran voi kirjariviä tiivistää).
Yle-lava:
11.10 Harry Salmenniemi
– Harry Salmenniemen syksyllä julkaistu kokoelma Runojä on erikoisesta nimestään huolimatta askel hieman perinteisempään suuntaan verrattuna runoilijan edellisiin teoksiin. Ehkä tuolla voisi kuulla, mihin matka jatkuu.
Perinteinen kirjamessuklubi Keski-Suomen Kirjailijatalolla (Seminaarinkatu 26 B):
19.00 Esiintymässä: Ville Hytönen, Katja Kettu, Mikko Myllylahti, Antti Nylén, Mika Rassi, Olli-Pekka Tennilä. Illan juontaa runoilija Katariina Vuorinen.
– Jos kirjamessuklubilla nauttii kirjallisuudesta oikein perinteisen, pitkän kaavan mukaan, ei sunnuntain vähäinen runoedustus messuilla enää haittaa. Ei sinne nimittäin jaksa lähteä itsekään.
Huvitti kovasti tuo nostamasi Keskisuomalaisen kritiikki… :) Ainakaan Waarala ei aliarvioi lukijakuntaansa! Kiinnostava runo-ohjelma messuilla, täytyy sanoa. Harmi etten pysty olemaan Jyväskylässä juuri tänä viikonloppuna…
Waarala kirjoittaa välillä liiankin “hyvin” kritiikkinsä eli alkaa mennä tuollaiselle ylätasolle. Herkullinen ajatus sinänsä miettiä aamuista kahvipöytää, jonka äärellä Keskisuomalaisen lukija on tikahtua kahviinsa lukiessaan tuon huippukohdan (Tämä prosessi muistuttaa fenomenologiasta tuttua eideettistä reduktiota, asioiden luonteen “olemuksellista katselemista ja näkemistä”.)
- Harmi tosiaan. Ja onhan tuolla toki muutakin kuin runoa, tämä oli hieman marginaalinen otos.
Siis kävin täällä lukemassa, mutta menin ihan hiljaiseksi, kun en tunne näitä runoilijoita, vaikka minulla on ihan erikseen runoblogikin…Olenko jäänyt junasta? Tavallaan se on hyvä, sillä minulla on taipumus nousta kaikkiin juniin ja siinä vain uupuu.
Otsikkosi on hieno ja me kaikki tiedämme, miksi runo (lue: runoilijat) ovat väsyneitä sunnuntaina.
Siis nämä ovat minua: Mirkka Rekola, Eino Leino, Wislawa Szymborska, Edith Södergran, Katri Vala, Heli Slunga, Rainer Maria Rilke, Tommy Tabermann, Pablo Neruda, L. Onerva, Eeva Tikka, Arno Kotro, Emily Dickinson,Aila Meriluoto, Lauri Viita, Kaarlo Sarkia, William Shakespeare, Erzsébet Tóth, Aladár Lászlóffy, Yrjö Kaijärvi, Derek Walcott…
Siis lauantai on yleensä kirjamessupäiväni niin Jyväskylässä kuin Helsingissä, mutta nyt tuli yksi tapaaminen, jonka takia sunnuntai. Lue mun blogista, mitä sinne vastailin…Mukavaa viikonloppua sinulle!
Leena Lumi:
Hieno lista sinulla, tuossa on monta omaakin suosikkiani: Rekola, Szymborska, Södergran, Vala, Rilke, Onerva, Dickinson, Meriluoto, Sarkia, Shakespeare. Mutta vaikea kyllä on löytää ihan samankaltaisia uuden polven suomalaisista runoilijoista.
Se, että näitä messuohjelmasta poimimiani runoilijoita ei tunne, ei ole mikään ihme. Suvi Valli ja Mari Koski ovat julkaisseet vasta esikoisensa, Olli-Pekka Tennilä ja Riikka Palander vasta kaksi – ja hekin niin pieniltä kustantajilta, etteivät ne erityisen laajaa huomiota ole saanut. Sama pätee moniin muihinkin lista runoilijoihin. Harry Salmenniemi alkaa olla hieman tunnetumpi, samoin Vilja-Tuulia Huotarinen ja Ville Hytönen, sillä he kaikki ovat saaneet julkisuutta muuallakin kuin vain runouslehdissä.
Ja tietysti Antti Nylen.
Eli ei kannata kirjallisuutta paljon harrastavan häkeltyä, jos nimet tuntuvat oudoilta. Mutta kannattaa jossain vaiheessa tutustua!
No, ei ole aikaa. Vaikka olisikin, niin pitkää istumista ei selkä kestä. Siis yhtäjaksoista.
Jyväskylä ei ole hirveän kaukana täältä, mutta käsittääkseni rata on edelleen huono ja juna on aina myöhässä. Ja nyt kun en edusta edes mitään lehteä, niin ei ole varaakaan käydä kylässä.
Viime vuonna olin Tampereen kirjamessujen varjofestareilla, joka oli sinänsä hauska juttu, koska kirjamessuja ei ollut. Tykkäsin yläkerran kaoottisesta myyntitiskiannista. Mitä vain! Niin ja puhumassa olivat J.K. Ihalainen ja Antti Nylen.
Minua ei pitäisi päästää minkään herkullisen kirjatiskin ääreen minnekään. Siinä suhteessa tämä kaupunki on aika turvallinen.
Mari Koskea olisin halunnut kuulla. Toisaalta: kirjailija on parhaimmillaan niin kuin on tarkoittanut: kirjoissa. Siis miksi olisin halunut kuulla? Ehkä kyseessä on jokin outo käsitys että runo muuttaisi luonnettaan, siis vaikka koko Sch, ihan vain sillä tavalla että voisi kuulla runoilijan puhuvan. Tai vain lukevan jotain.
Ei se niin mene välttämättä lainkaan.
Tampereella meininki oli todellakin hilpeän rentoa ja rönsyilevää, minäkin olin siellä, vuosi sitten. Tarkoitus oli mennä tänäkin vuonna, mutta sairasteltiin. Virukset eivät suostu tarkistamaan allakasta, milloin sopii iskeä ja milloin ehdottomasti ei.
Tavallaan tällainen vähälevikkisen runouden harrastaminen kirjamessuilla on eräänlaista varjomessujen luomista messujen sisälle. Ja kyllä olen samoilla linjoilla:jokin muuttuu, ja erityisesti runossa, kun kuulee runoilijaa itseään. Varsinkin jos tämä lukee runojaan: runot ovat erilaisia kuultuina kuin luettuina.
Ja totta, ei siihen välttämättä tarvita edes sitä, että runoilija lukisi tekstejään. Riittää kun kuulee hänen puhuvan. Mutta en osaa oikein fiksusti kielentää, mistä siinä on kyse. Ehkä ei mistään kovin fiksusta. Ihan vaan perusinhimillisestä tarpeesta saada jonkinlainen vahvempi kontakti (äänihän on tavallaan hyvin fyysinen elementti, etenee aaltoina korvakäytävään, tulee iholle, koskettaa) luotua sellaiseen, joka on tullut paperin ja painomusteen kautta itselle tutuksi ja merkitykselliseksi.
Penjami,
kyse on varmaan siitä, että ihminen tuntuu valmiiksi tutulta kun häntä on lukenut. Sille ei mahda mitään.
Runot ovat hyvin voimakasta kirjallisuutta. Se taas johtuu siitä, että niin kuin esim. Sch on ladattu julmetun pieneen tilaan ja sitten siitä alkaa rönsytä merkityksiä niin, etteivät ole päähän mahtua.
Niitä tuli ulos korvista vielä junamatkalla viime vuonna Tampereelta kotiin. Ja taisin puhua outoja isännälle, kun se oli pari päivää aika hiljaa ja kissa nuuski epäluuloisena kassejani.
Penjami, Ville Hytönen? Savukeitaan Ville Hytönenkö? Tapasin tänään messuilla Savukeitaan Erno Selänteen. Tein heille vähän aikaa sitten Woolfin Menomatkan ja sen yhden Szymborskan.
Ostin muuten vain kolme kirjaa. Kuin magneeiti minua veti puoleensa Markku Envallin kirjan kansi…näyttä antiikkisen vanhalta, vaikka ei aidosti sitä ole. Luin kustantajan esittelyn ja se oli siinä. Pari muutakin sitten tuli ja toinen niistä sinun olisi ollut suotavaa ostaa itsellesi ja vaimolle iloksi ja hyödyksi;-)
Ripsa:
Sama oli minulla nyt messujen jälkeen. Varsinkin lauantaisen iltaklubin, jossa kirjailijat vain lukivat teoksiaan, heitä ei haastateltu. Tuollaista luentaa voisi olla enemmänkin, esimerkiksi kirjamessuilla. Jos käy kuuntelemassa useamman haastattelun, alkaa kyllästyttää Mistä saat aiheesi? -tyyliset kysymykset ja niiden toistuminen. Antaisivat tekijöiden lukea teoksiaan, se olisi usein kiinnostavampaa, tuoreempaa.
Leena Lumi:
Sama Ville Hytönen. Savukeitaalla on aina kiinnostavia kirjoja, niin uutta ja jännittävää kotimaista kuin tuoreita käännösklassikoitakin. Nyt ostin vain Johanna Venhon toimittaman “Mitä essee tarkoittaa?”. Vaikuttaa hyvältä.
Enpä hyviin puutarhakirjoihin törmännyt (mahdollisesti viittaat edelliseen kommenttiketjuun kirjasuosituksista?). En jaksanut oikein perusteellisesti kierrellä, mutta kävin kuuntelemassa joitain kiinnostavia esityksiä. Esimerkiksi esseisti Olli Löyttyä ja Baudelairen Pahan kukat -kokoelman suomentajaa Antti Nyléniä.