Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for 27 joulukuun, 2011

Ostin itselleni joululahjaksi iPadin. Kaukonäköisesti hyvissä ajoin ennen joulua, sillä ajattelin, että muuten vierähtää koko pyhä uuden vekottimen asetuksia säätäessä. Hyvin ennakoitu, sillä totutteluun ja ihmettelyyn on kulunut yllättävän paljon aikaa.

Jo näin lyhyen käytön jälkeen olen vakuuttunut sähköisen lukulaitteen hyvistä puolista. En kuitenkaan ole kovin innostunut tekemään vastakkainasettelua perinteisen kirjan ja sähkökirjan välille. Ne ovat erilaiset formaatit ja ainakin omalla kohdallani ikään kuin täydentävät toisiaan. Pidän kirjoista esineinä ja arvostan sitä valtavaa historiallista jatkumoa, jonka osaksi asettaudun ottaessani käteeni kirjapainotaidon tuotoksen. Mutta toisaalta en ole mikään materialisti eikä minulla ole erityistä tarvetta OMISTAA tavaroita: sisältö ja sen saatavuus ovat minulle huomattavasti tärkeämpiä seikkoja.

Uudet sähkökirjat (ainakin suomenkieliset) ovat yllättävän kalliita, mutta jos on kiinnostunut englanninkielisistä vanhemmista klassikoista, taivas aukeaa. Ainakin iPadiin ja käsittääkseni muihinkin yleisimpiin tabletteihin sisältyy sovellus, jonka kautta voi lukea tuhansia englanninkielisiä klassikkoteoksia – ja kyllä joukosta löytyy Juhani Ahoa, Aleksis Kiveä ja muita vanhoja suomalaisiakin mestareita.  Minulle henkilökohtaisesti tällainen kaunokirjallisuuden helppo tavoitettavuus on ollut avartava kokemus. Olen aiemminkin lukenut tietokoneen ruudulta Gutenbergin tietokannan kirjoja, mutta on ihan eri asia istuskella sohvalla tai keittiönpöydän ääressä sähkökirjaa lukien.

_ _ _ _ _

Vaan eipä tuoltakaan kaikkea löydy. Ehdin nimittäin jo hetken riemuita, että nyt pääsen lukemaan kokonaisuudessaan Jane Austenin romaanissa Northanger Abbey mainitun ns. ”Northangerin kaanonin” kokonaisuudessaan. Kirjassa päähenkilö Catherine ja hänen ystävättärensä Isabella keskustelevat Ann Radcliffen romaanista The Mysteries of Udolpho (1794), jota Catherine on juuri lukemassa. Isabella sanoo, että seuraavaksi luettaisiin yhdessä Radcliffen romaani The Italian ja sen jälkeen joukko goottikirjallisuuden parhaimmistoa, joita hän on kuullut suositeltavan. Isabella kaivaa esiin muistikirjansa ja lukee romaanien nimet. Tästä listauksesta kiinnostuivat aikoinaan kirjojen keräilijät, ja niin roskaviihteeksi luokiteltujen goottiromaanien ensipainoksista tulikin todella haluttua tavaraa. Isabella mainitsee vain teosten nimet, joten tässä tuo seitsemän kirjan lista täydennettynä tekijöillä ja ilmestymisvuosilla:

  • Eliza Parson: The Castle of Wolfenbach (1793)
  • Regina Maria Roche: Clermont. A Tale (1798)
  • Eliza Parson:The Mysterious Warning, a German Tale (1796)
  • Karl Friedrich Kahlert: The Necromancer; or, The tale of the Black Forest. Saksasta kääntänyt englanniksi Peter Teuthold(1794)
  • Francis Lathom: The Midnight Bell, a German story, founded on incidents in real life (1798)
  • Eleanor Sleath: The Orphan of the Rhine. A Romance (1798)
  • Carl Grosse: Horrid Mysteries. A Story. Saksasta kääntänyt englanniksi Peter Will (1796)

Minulla on ollut jo pitkään tarkoituksenani lukea ne kaikki. Valitettavasti Free Books -sovelluksesta löytyvät vain aiemmin mainitut Radcliffen romaanit (joista olen lukenut Udolphon) ja lisäksi Isabellan listasta Parsonin The Castle of Wolfenbach. Eli täytynee sittenkin turvautua Amazonin apuun, sillä sieltä näyttäisi nämäkin löytyvän. Ja pakkohan ne on hankkia, koska oma lukukokemus Austenin romaanista tuntuu jotenkin juurettomalta – rakentaahan Austen tarinansa goottikirjallisuuden varaan ja nimeää juuri nuo kirjat ikään kuin taustateoksiksi.

Austenin romaanissa mainittu kirjalista kiinnostaa muutenkin. Kun huomioi Isabellan mainitsemien kirjojen julkaisuajankohdat, havaitsee listan ”tuoreuden”: Northanger Abbey on julkaistu postuumisti vuonna 1818, mutta Austen sai sen valmiiksi jo vuonna 1803. Ajallinen perspektiivi on sama, kuin jos tänä vuonna julkaistavassa romaanissa esiintyisi seitsemän romaanin lista 2000-luvun alun tärkeistä kauhuromantiikan teoksista.

_ _ _ _ _

Aloitin kertomalla iPad-kokemuksistani ja eksyin puhumaan Northanger-kaanonista. Jos nyt palataan alkuperäiseen aiheeseen, niin tämän uuden laitteen hyviin puoliin kuuluu myös kirjoittamisen keveys. iPad kulkee sujuvasti mukana, ja ulkoisen näppäimistön vauhdittamana tekstiä syntyy siinä missä tavallisella tietokoneellakin. Hinta on kuitenkin sen verran kova (lisävarusteineen iPad2 32GB wifi+3G maksoi lähemmäs 800 euroa …), että luultavasti monelle järkevämpi vaihtoehto on pieni kannettava. Mutta jos aikoo lukea paljon sähkökirjoja ja kirjoittaa tekstinsä epäergonomisesti sohvalla löhöillen, on tällainen tabletti joustavuutta  arvostavalle aktiivikäyttäjälle oivallinen väline.

Yllättävän nihkeästi monet kirjallisuudenharrastajat ovat sähköisiin lukulaitteisiin suhtautuneet.  Ja tottahan se on, että sähkökirjassa itse kirja häviää: jäljelle jää vain teksti. Mutta täytyy muistaa, että juuri tekstihän se olennaisinta on lukukokemuksessa (vaikka toki joku voi innostua pelkästä paperistakin, nuuskia painomusteen tuoksua ja nitkutella sidoksia). Ainakin omassa kokemuksessani olen tavoittanut tekstin hurman ja tarinan lumovoiman niin paperilta kuin näyttöpäätteeltäkin luettuna.

Hyvä teksti puhuttelee aina, oli julkaisumuoto mikä tahansa.

Read Full Post »

%d bloggaajaa tykkää tästä: