Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for 30 joulukuun, 2011

Paljon hyviä kirjoja on tänä vuonna kirjoitettu ja useita luettukin. Niitäkin voisi ruotia, vaan otetaan nyt tämän kerran hieman erilainen näkökulma aiheseen. Lyhyesti listaan sellaisia vuoden aikana poisnukkuneita kirjailijoita, jotka jollakin tavalla ovat olleet minulle merkityksellisiä tai joita olen ainakin joskus lukenut tai kenties olisi ainakin pitänyt lukea … Muutama nimi tuli heti mieleen, loput olen täydentänyt lähinnä Wikipedian listasta. Henkilöt eivät ole missään erityisessä järjestyksessä.

– – – – –

Vaclav Havel (1936–2011) En ole tainnut lukea Havelilta mitään, mutta paljon näytelmiä kirjoittaneen kirjailijan, yhteiskunnallisen vaikuttajan ja presidentin uraa on tietysti tullut seurattua. Ehkä siinä voisi olla ensi vuodelle yksi lukutavoite: jokin Havelin näytelmistä.

– – – – –

Martti Yrjänä Joensuu (1948–2011) Arvostettu suomalainen dekkaristi. Rikokset Joensuun kirjoissa eivät ole mitään monipolvisia murhamysteerejä tai itämafian kiemuroihin kompastelevia viritelmiä vaan hyvinkin arkisia ja tavallisia tapauksia. Se antaa romaaneille uskottavuutta. Jos yhtä romaania pitäisi suositella Harjunpää-sarjasta, sanoisin saman kuin ehkä moni muukin: Harjunpää ja poliisin poika (1983). Juttu Harjunpäästä Vantaan Laurissa.

– – – – –

Michael S. Hart (1947–2011) Luultavasti monelle tuntematon kirjallisuuden vaikuttaja, mutta jos haluaa hänen suuruuttaan ja merkitystään alleviivata, riittää kun mainitsee yhden nimen: Gutenberg-project. Hartin perustama kirjallisuuden aarreaitta pohjautuu työhön, jonka hän aloitti jo niinkin aikaisin kuin 1970-luvulla. Hartin elämäntyöstä kirjoitus Gutenberg-projectin sivuilla.

– – – – –

Christa Wolf (1929–2011) Oikeastaan Wolfia voin kiittää siitä, että kiinnostukseni antiikin myyttien mahdollisuuksiin heräsi aivan uudella, luovalla tavalla. Kun parikymppisenä luin Kassandran (1983, suom. 1985), olin vaikuttunut. Aiemminkin olin ollut innostunut myyteistä, mutta olin lukenut niitä sellaisenaan, alkuperäisinä. Kassandra sai innostumaan myyttien uudelleentulkinnoista. Onpa saanut monet muutkin: esimerkiksi Luotaajat-nimisen lukupiirin kokoontumisessa hämmentävältä vaikuttaneen teoksen keskustelussa on siirrytty pohtimaan aihetta, josta kaikilla on ollut mielipide. (Kumpi on Troija-elokuvassa komeampi, Brad Pitt vai Orlando Bloom?)

– – – – –

Zdenek Miler (1921–2011) Myyrä-hahmon luoja ei ole mikään kirjailija, mutta tarinankertojana hän on niin upea, että sopii hyvin tähänkin joukkoon. Myyrä-animaatioita esitettiin 70-luvulla Suomen televisiossakin, ja ne sopivat kyllä 60–70-luvuilla syntyneiden lapsuuden maisemaan niin hyvin, että melkein alkaa itkettää … Loistavinta Milerin luomassa hahmossa on kuitenkin sen ajattomuus: koskettaa aivan yhtä hyvin 2000-lukulaisenkin mielikuvitusmaailmaa. Terveellinen vastavoima Disneylle ja kaikenlaisille puhuville autoille yms. Myyrä-videoita löytyy mukavasti Youtubesta. Ja mikä parasta, niistä voi oppiakin: esimerkiksi tässä sen, kuinka lapsia tehdään!

– – – – –

Matti Pulkkinen (1944–2011) Samana syksynä kun aloitin kirjallisuudenopinnot Jyväskylässä, Pulkkisen viimeiseksi jäänyt (sitähän ei tuolloin tietenkään voinut tietää) romaani Ehdotus rakkausromaaniksi (1992) ilmestyi. Silloin en osannut ymmärtää, miksi Pulkkinen oli niin iso asia monille kirjallisuudenharrastajille. Nykyään osaan paremmin: kun Pulkkinen keväällä kuoli, hain kirjahyllystä Romaanihenkilön kuoleman (1985). Muodoltaan romaani herättää edelleen paljon ajatuksia, ja Pulkkisen proosa on kaunista luettavaa. – Iso asia Pulkkinen on monille edelleenkin, esimerkiksi Parnasson päätoimittajalle Jarmo Papinniemelle: Mahdottomien romaanien mies.

– – – – –

Bo Carpelan (1926–2011) Ei Carpelanista koskaan mitään ”Koko kansan Karppelaania” tullut, mutta minulla on kuitenkin sellainen käsitys, että vanhemmiten hän oli varsin laajan lukijakunnan rakastama – osittain varmasti Finlandia-voittojensa ansiosta. 70-luvun Carpelan vaikuttaa huomattavasti elitistisemmältä, Gunnar Björlingistä kiinnostuneelta suomenruotsalaiselta runoilijalta. Carpelanin kieli on hienoa, sen olen huomannut yrittäessäni (huomattavasti haasteellisempaa kuin ruotsinkieliset dekkarit …) lukea ruotsiksi hänen romaaniaan Berg (2005, suom. Kesän varjot – hämmentävä suomenkielinen nimi). Postuumisti julkaistu Lehtiä syksyn arkistosta minulla on vielä lukematta, säästelen sitä. Hienon katkelman tuosta teoksesta on blogikirjoituksessaan siteerannut Ilse: Bo Carpelan: Lehtiä syksyn arkistosta.

– – – – –

Annika Idström (1947–2011) Nimitys ns. ”pahan koulukunnasta” on aina tuntunut päälleliimatulta nimikkeeltä, jolla on laitettu saman katon alle niinkin erilaisia kertojia kuin Idström, Esa Sariola, Eira Stenberg, Olli Jalonen ja Juha Seppälä. Mutta kieltämättä ainakin Idströmin romaanissa Veljeni Sebastian (1985) tuntuu jonkinlainen pahuuden kosketus – siis en tietenkään tarkoita, että kirjailija olisi paha. Mutta kuvauksen kohteessa pahuus tulee näkyviin. Elävästä arkistosta löytyy Annika Idströmin haastattelu vuodelta 1988.

– – – – –

Diana Wynne Jones (1934–2011) Fantasiakirjailija, jonka tunnetuin teos ainakin Suomessa lienee Liikkuva linna. Tunnetuksi sen on tehnyt Hayao Miyazakin ohjaama mainio, samanniminen animaatioelokuva. Wikipedian tietojen mukaan Jones on opiskellut kirjallisuutta Oxfordin yliopistossa, jossa hän kävi mm. J.R.R. Tolkienin ja C.S. Lewisin luennoilla! Muista Jonesin suomennetuista teoksista minulle tuttuja ovat samaan sarjaan kuuluvat Derkinhovin musta ruhtinas ja Aarnikotkan vuosi. Niitä oppilaatkin ovat jonkin verran lukeneet 8. luokan fantasiakirjavalintanaan, toki muitakin Jonesilta suomennettuja romaaneja.

– – – – –

Brian Jacques (1939–2011) Fantasiakirjailija hänkin. Tunnetuin hänen teoksistaan on Redwallin taru -sarja, josta on suomennettu suunnilleen puolet. Voi olla, että ihmismäisesti käyttäytyviä hiiriä, hillereitä, kärppiä, mäyriä yms. eläimiä vilisevässä teossarjassa ei ollut oikein potentiaalia Suomen markkinoilla. Itse olen lukenut pari, mutta jossakin minunkin kaikkiruokaisuuteni rajat menevät – toisaalta en ole ikinä pitänyt Kaislikossa suhisee -klassikostakaan, joten ehkä en vain kuulu kohderyhmään. Mutta ainakin 97 henkilöä tuntuu kuuluvan.

– – – – –

Arvo Salo (1932–2011) Vasemmistolaisen kirjailijan vuonna 1966 kantaesityksensä saanut Lapualaisooppera on vaikuttava teos luettunakin. Ja kyllähän tuo Ylen arkiston videopätkästä löytyvä nuoren Vesa-Matti Loirin esittämä Kosolan tulolaulu kajahtaa komiasti: ”Jumalauta, näillä lakeuksilla ei, jumalauta, pilkata Jumalaa!”

– – – – –

Kalevi Seilonen (1937–2011) Runoilija ja toimittaja, kirjallisuusvaikuttaja, joka oli keskeinen henkilö Helsingin kirjallisuuspiireissä. Seilosen runoja olen lukenut ja teksteistä paikoin vaikuttunut, mutta jotenkin ohueksi jää oma kokemukseni suhteessa siihen, miten painavaksi olen Seilosen merkityksen muiden teksteistä ja puheista ymmärtänyt. Minulta puuttuu ajallista ja aikalaisperspektiiviä. Sitä näkökulmaa voi lukea esimerkiksi Anita Konkan muistokirjoituksesta sekä Marjatta Ripsaluoman muistelmasta Vanhan vaiheilla.

– – – – –

Jorma Ojaharju (1938–2011) Pakko tunnustaa, mutta en ole lukenut ainuttakaan Ojaharjun romaania. Tässä voisi olla tuon alussa mainitun Havelin lisäksi toinen tutustumisen arvoinen kohde ensi vuodelle. Eli jos jollakin on tuntumaa Ojaharjun teoksiin, niin suositella saa.

– – – – –

Kirjailijat poistuvat, mutta heidän tekstinsä jäävät jäljelle ja muuttuvat luettaessa eläviksi sanoiksi, ajatuksiksi, kertomuksiksi. Tämä poisnukkuneiden lista ei ole mikään kattava esitys, sillä muitakin tänä vuonna menehtyneitä kirjailijoita varmasti on. Jos joku lukijoista haluaa täydentää listaa, niin kommentit ovat tervetulleita.

– – – – –

(lisätty 31.12.) Ja muutama lisäys tulikin. Aleksis Salusjärven ja hdcaniksen kommenteista poimittuna laitan tähän vielä muutaman nimen:

Jorge Semprún (1923-2011) Espanjalainen kirjailija, joka toimi sodan aikana Ranskan vastarintaliikkeessä ja myöhemmin vastusti Francon hallintoa. Aleksis Salusjärvi suosittelee kommentissaan Semprúnin teosta Kirjoittaminen tai elämä:

Semprúnin Kirjoittaminen tai elämä ei ole kevyt tai hauska kirja muuten, se kertoo hänen vaiheistaan keskitysleirillä, se on sävyltään täydellisen ahdistava teos. Hän kuitenkin kirjoittaa kokemuksistaan nimenomaan filosofina, taustanaan länsimaisen ajattelun suurimmat saavutukset. Jopa niin perusteellisesti, että kun häneltä kysytään ammattia hänen saapuessaan leiriin, hän vastaa “filosofi”. Vanki, joka kirjaa saapuneiden tietoja, ehdottaa jotain käytännöllisempää, koska tarpeeton aines tapetaan. Modernin Euroopan drakonisessa pimeydessä ei kaivattu ajattelua.

William Sleator (1945-2011) Scifikirjailija, joka tunnetaan erityisesti nuorille suunnatuista scifeistään. Muistelin ensin, että Sleatorin Aika-avain (suom. 1983) olisi ensimmäisiä scifejä, joita luin, mutta olinhan toki lukenut aiemmin jo esimerkiksi Edgar Rice Burroughsin Mars-sarjaa. Vai onko se enemmänkin fantasiaa?

Jerry Leiber (1933-2011) Kirjoittanut sanat sellaisiin rockklassikoihin kuin Hound Dog ja Jailhouse Rock. Todellinen runoilija siis.

Gil Scott-Heron (1949-2011) Runoilija-muusikko, joka on osaltaan vaikutta rap-musiikin kehittymiseen.

Read Full Post »

%d bloggaajaa tykkää tästä: