Hiio-hoi! On aika herätä tämänsyksyisestä horroksesta. Päätin, että jos Jäljen ääni vaikenee vielä viikonkin, vaihdan blogin nimeä. Osuvampi voisi olla yksinkertainen ”Jäljen hiljaisuus”. Tai ”Mykkä jälki” – se olisi jotenkin runollinen. Ja jos pitäisi keksiä vielä omintakeisempi vaihtoehto, niin ehkäpä ”Jäljetön ääni” toimisi hyvin. Ääni joka ei kuulu, joka katoaa jälkiä jättämättä jo ennen kuin tulee edes lausutuksi.
Olen lukenut syksyn aikana hyviä kirjoja, mutta en ole kirjoittanut mistään – ja moni aiemminkin lukemani kiinnostava opus on jäänyt esittelemättä. Itseäni motivoidakseni laitan tähän poikkeuksellisesti listan kirjoista, joista aion marraskuun aikana postata:
- Graham Moore: Kuolema Sherlock -seurassa (Atena)
Mukavan kevyttä viihdettä kaltaiselleni Sherlock-fanille. Tämän olisin voinut kuvitella saavani isänpäivälahjaksi. Kuten seuraavankin:
- Philip Kerr: Liekit Berliinissä (Atena)
Olen luvannut kirjoittaa tästä Maailmankirjat-julkaisuun, mutta laitan kyllä linkin blogiini, kun saan tekstin valmiiksi ja julkaistua. Berliinin olympialaisten aikakauteen sijoittuva tarina
on Berlin noir -trilogian avaus. Historiallinen jännäri kumartaa kovaksikeitetyn dekkarin klassikoiden suuntaan. Mutta enemmän sitten myöhemmin …
Ja olisin kyllä kelpuuttanut isänpäivälahjaksi kaksi seuraavaakin (ikävä kyllä kukaan ei enää viitsi ostaa minulle kirjoja lahjaksi: paradoksaalisesti paljon lukevalle on vaikea valita mieluista teosta …):
- Italo Calvino: Kenraali kirjastossa (Tammi)
- David Foster Wallace: Hauskaa, mutta ei koskaan enää (Siltala)
– Näistäkin jutut Maailmankirjoihin. Calvinon kirjoituskokoelma vastasi suunnilleen odotuksiani, eli osa teksteistä oli oikein mainioita, osa taas ei juurikaan säväyttänyt. Kokonaisuutena kuitenkin plussan puolella. Wallacen esseekokoelman vasta aloitin eilen illalla, ja jo ensimmäisen teksti hummerifestivaaleista vakuuttaa rakenteellaan, tyylillään.
- Väen tunto – Kirjoituksia estetiikasta ja politiikasta (toim. Vesa Kyllönen ja Mika Pekkola) (Idiootti)
– Teos, jonka kohderyhmään tunnen kuuluvani. Ei ole kuitenkaan niin raskas kuin miltä ehkä satunnaisesta lukijasta ensi vilkaisulla saattaisi tuntua. Kuuluu niihin kirjoihin, joille kannattaa antaa mahdollisuus: ajatuksia herättäviä ja ajankohtaisiakin tekstejä. En kuitenkaan suosittele käärittäväksi aivan keskivertofaijan pakettiin isänpäivänä – ja sanon tämän ainoastaan rehellisesti, realistisesti, enkä todellakaan halua mitenkään aliarvioida isienne ja puolisoidenne kykyä omaksua ”aistimelliseen, henkilökohtaiseen, ruumiilliseen ja kokemukselliseen sisältyviä kumouksellisia potentiaaleja” käsitteleviä kirjoituksia (lainaus kirjan takakannesta). Voi olla, että moni isukki ilahtuisikin. Ja kieltämättä aika monituisen monen ilme olisi todennäköisesti näkemisen arvoinen, kun paketista ei paljastuisikaan sitä Remeksen uusinta …
- Henriikka Tavi: Heinäkuu (Poesia)
– Olen laiminlyönyt tätä projektia. Osittain se johtuu siitä, että olen vieläkin sulatellut Tavin Kesäkuuta, joka on kohtuullisen haasteellista materiaalia. Aion sulatella sitä vielä jonkin aikaa: kirjoitankin ensin Heinäkuun lastenrunoista, jotka ovat hauskoja, eivät vaikeita vaan veikeitä.
* * *
Tietysti jatkan marraskuussa myös tuota Kritiikkiä-sarjaa. Siinä minulla onkin varsinainen runsauden pula: liikaa hyviä vaihtoehtoja, joita monia olen jo työstänyt pitkälle. Putte Wilhelmsson oli ehkä alkajaisiksi turhan iso pala haukattavaksi. Seuraava askel tuntuu vaikealta, sille on kerääntynyt liikaa painoarvoa. Se on yksi syy siihen, että halusin hieman pitää taukoa bloggauksesta.
Kahden kuukauden blogitauon aikana sormet ovat käyneet kömpelöiksi, nivelet rustottuneet. Jotta saan Jäljen äänen taas kunnolla avautumaan, kirjoittelen lämmikkeeksi muutaman tällaisen lyhyemmän tekstin ripeämmällä tahdilla ennen kuin siirryn varsinaisiin kirjaesittelyihin. Todennäköisesti pikemmin kuin uskollisinkaan blogin lukija (… äitini …) uskaltaa toivoa!
Tervetuloa takaisin! Hyvä, ettei Jäljen ääni ole vaiennut, mutta nuo vaihtoehtoiset bloginimet olisivat kyllä hienoja.;)
Hauskat ja veikeät lastenrunot kuulostavat kivoilta, toivottavasti kirjoitat niistä pian!
Hyvä kirjalista! Mutta ei ketään UUTTA naisnimeä? Joo, ei Henriikka Tavin nimessä ole vikaa, oikeastaan se on aika hyvä nimi.
Minä tietysti jännitän kriitikkomuotokuvia enemmän kuin mitään. Ehkä sen takia että kriitikot alkavat olla katoava laji. Oikeasti joku saisi laskea, kuinka moni, itseni lisäksi, on joutunut luopumaan säännöllisestä paperiin präntätystä kritiikin kirjoittamisesta.
Se tulos Putte W:n muotokuvan kirjoittamisesta oli, että olen ruvennut seuraamaan hänen blogiaan. Ja: blogissa ei ole sen isompaa vikaa, se ovat elävää tekstiä. Ylipäänsä olen ruvennut miettimään miksi milloin mikäkin taho viittaa kintaalla Blogistaniin ja pitää sitä harrastajamaisena, suorastaan päiväkirjan kirjoittamisena. Nuo viittaukset ovat vähän vinoja kyllä.
Asioiden harrastaminen ja päiväkirjojen pitäminen ovat nimittäin suositeltava asia. Asioita harrastavat ihmiset todennäköisesti pysyvät poissa pahanteosta!
Jenni:
Kiitos, ja Jäljetön ääni olisi todellakin mainio varjoblogin nimi. Tosin puhtaimmillaan se olisi vain täynnä postauksia, joissa on pelkkää hiljaisuutta …
Ripsa:
Olet valitettavan oikeassa. Huomaan liikkuneeni mukavuusalueella: kirjalista on hyvin itseni näköinen, siitä ei aukene mitään uusia uria. Lauantaina käyn kirjamessuilla – ehkä siellä tulee kuultua jotakuta kiinnostavaa, tuoretta kotimaista naiskirjailijaa.
Ja jep, kritiikin kritiikkiä valmistellaan. Täytyy vain punnita sanat kovin tarkkaan – jos esseetä on tituleerattu vaikeaksi lajiksi, niin kritiikin kritiikki on kovin, kovin vaikea laji.
Koeta nyt jatkaa sitä kriitikkosarjaasi. Sitä odotetaan. Monessakin mielessä.
Lasse Koskela:
Pöydällä on preparoituna mm. Maaria Pääjärvi, Antti Majander ja Karri Kokko. Skalpellin käyttö ei ole tässä ongelma: vaativampi homma on valita sopivat palaset, niputtaa ne yhteen ja toivoa, ettei tee täydellistä kulttuurista itsemurhaa esittämällä kritiikkiä (mahdollisesti jopa vääränlaista, kun ei ole kuitenkaan osannut huomioida kaikkea) kyseisiä tuulimyllyjä vastaan.
Onko sinulla toivetta kenestä aloitan? (Haa, saan tähän kerrankin mukaan interaktiivisen osion …)
Aloita vaikkapa Arto Virtasesta.
Hyvä ehdotus. Siitä sitten marraskuun ensimmäisellä viikolla. Luonteva jatko Wilhelmssonille, sillä Virtasen kritiikkejä tuli ainakin joissakin kommenteissa jo sivuttuakin. Yhdeksi näkökulmaksi otan ainakin tuon käännöskritiikin, sillä sitä aihetta Virtanen on monesti sivunnut. Luin jokin aika sitten myös tuon hänen omaa kirjoittajan työtään valottavan esseekokoelman kirjailijan kodissa. Persoonallinen kriitikko.
Joo, kriitikkosarjan jatkoa odotetaan! Mutta ei paineita… ;-)
Onhan sulla noita vaihtoehtonimiä ollut ennenkin. Eikö jotkut joskus paljastaneet, että lukevat otsikon aina ”Järjen ääni”?
Reeta:
Totta, muistankin jonkun niin kommentoineen ;)
Otan tuon väärinlukemisen tietenkin suurena kohteliaisuutena – mutta jos blogin nimi olisi ”Jäljetön ääni”, niin silloin ei voisi vastaavanlaisesta L- ja R-kirjainten sekoittamisesta olla yhtä tyytyväinen …
Tavin Heinäkuu oli suuri syksee, kun vinkkasin sitä ekaluokkalaisille! Hyvä kirja. Kuvitus herätti myös suurta riemua.
Rea:
Ja minä olen lukenut tekstejä pojalleni! Jos joku olisi sanonut keväällä (kun olin lukenut sarjasta kolme ensimmäistä osaa) että 4-vuotiaskin voi innostua 12-sarjasta, niin enpä olisi uskonut …