Lumeton maa, harmaata ja kosteaa: kovin on kaukainen ajatus valkeasta joulusta Etelä-Suomessa. Mutta ei lumi ole onneksi ainoa elementti joulutunnelmassa. Jos vain malttaa katsoa kaiken kaupallisen humun taakse ja ohittaa kimaltelevimmat joulupallokliseet, saattaa kohdata taikaa ja mysteerejä odottamattomissa paikoissa ja hetkissä.
Mysteereistä kaunein on rakkaus, ja siitä kertoo Silenen runo, jossa näkökulma on Joulumuorin. Sen myötä Jäljen ääni toivottaa kaikille mahdollisille lukijoille Hyvää ja Tunnelmallista Joulua!
Joulumuorin rakkaus
Jokin hänessä muistutti minua
kesyttömyydestä, susista, lumihuippuisista
vuorista, tuntureista, joiden yli kulkee
kirkas Arcturus, Karhunvartija, vaan karhua
ei näy, se nukkuu lumipeitteen alla, siellä
missä sadut alkavat, missä taivas kohtaa maan,
siellä hän sanoo: ainoastaan talvi on todellinen,
rakkauteen ei tarvita Etelänristiä, meriruohoa
hiuksissa, vain kirkas lumi, niin kirkas, että
se melkein puhkaisee silmät, nuo silmät,
joita kukaan taiteilija ei koskaan voisi
todenmukaisesti maalata, olisi pakko pidätellä
kaikkea sitä hehkua, hän sanoi ja siksi minä jäin.
Silene Lehdon runo on julkaistu Sunnuntaisuomalaisessa 22.12.2013. Se löytyy myös Silenen omasta runoblogista Silenee ja oikenee.
jäljen ääni 
Penjamille ja Silenelle hyvää joulua ja uutta vuotta!
Samoin sinulle!
Hyvää Joulua, Penjami!
Joulu on yhteinen haave josta jokaisella on oma toteutuksensa.
Hyvää Joulua sinullekin, Kyösti! – Joo, ainakin omalla kohdalla tuntuu välillä siltä että joulussa on kyse jostain vieläkin perustavamman laatuisesta jutusta kuin Jeesus, tontut tai valo pimeyden keskellä. Kuten osuvasti toteat: yhteinen haave, monta toteutusta. Itse vielä lisäisin sen, että jollakin tapaa joulu jää aina toteutumattomaksi haaveeksi – sen luonteeseen kuuluu, että on vaikeaa tavoittaa se joulun ideaalin täyteyden hetki. Jouluun ollaan tulossa ja sitä valmistellaan pitkin joulukuuta – ja sitten pian aaton jälkeen joulu alkaakin haipua, ensin joulupäiväksi, sitten astetta valjummaksi tapaniksi jne.
Aina joulun menty ohi on hieman hämillään siitä, kun ei osaa sanoa, missä kohtaa oli se kaikkein jouluisin fiilis.
Ehkä se olikin jo silloin pari viikkoa sitten, kun kiinnitti joulutonttuja ikkunoihin.
Hei, rohkenin kutsua sinut 10 kysymystä kirjabloggaajalle-haasteeseen (valintakriteerini oli miehet joilla on kirjablogi :) ) Kysymykset täällä mikäli haluat vastata :) http://kaikkeakirjasta.blogspot.fi/2014/01/10-kysymysta-kirjabloggaaja-vastaa.html
Kirsi,
kiitos haasteesta! Olen huono vastaamaan näihin, mutta enköhän jossakin vaiheessa vastaa kysymyksiisi ainakin osittain! – Nyt täytyy ensin hieman totutella tähän blogimaailmaan, kun on tullut pidettyä pientä taiteellista paussia …