RUNON KÄYTTÖOHJE
1. Turvallisuusohjeet
1. Lue käyttöohje huolellisesti ennen runon käyttöönottoa ja säilytä se myöhempää tarvetta varten.
2. Käytä runoa vain sen alkuperäiseen tarkoitukseen.
3. Lapset sekä henkilöt, jotka ovat henkisesti rajoitteisia tai joilla ei ole riittävästi tietoa tai kokemusta runon käytöstä, voivat käyttää tätä runoa vain, mikäli käyttö tapahtuu heidän turvallisuudestaan vastaavan henkilön valvonnassa tai tämä henkilö on opettanut heitä käyttämään runoa turvallisella tavalla ja tiedostamaan käyttöön mahdollisesti liittyvät riskit.
4. Valvo, etteivät lapset leiki runolla. Lapset eivät välttämättä ymmärrä tai osaa arvioida mahdollisia vaaroja. Opeta lapsia käyttämään runoja vastuullisesti.
5. Säilytä runoa lasten ja lemmikkieläimien ulottumattomissa.
6. Säilytä runoa kuivassa ja lämpimässä tilassa.
7. Älä sijoita runoa keittolevylle tai keittolevyn, avotulen tai muun lämmönlähteen läheisyyteen.
8. Älä koske runoon märin tai kostein käsin. Runoa käsitellessäsi varo sen teräviä reunoja.
9. Jos runoa käytetään muuhun kuin sen alkuperäiseen tarkoitukseen tai käyttöohjeen vastaisesti, runon käyttäjä kantaa täyden vastuun mahdollisista seurauksista. Tällöin takuu ei kata runolle, sen käyttäjälle tai muulle kohteelle mahdollisesti aiheutuneita vaurioita.
10. Runossa on voimassa olevan lain mukainen raaka-aine- ja valmistusvirhetakuu. Jos huomaat takuuaikana runossa puutteita tai teknisiä vikoja, lopeta sen käyttö välittömästi ja toimita runo liikkeeseen, josta se on ostettu. Liitä päivätty ostokuitti mahdollisen tuotevalituksen yhteyteen.
* * * * * * * * * * * * * * *
Nämä turvallisuusohjeet on kirjoitettu kolmen tekstin innoittamana:
1. Mervi Kantokorven kirjoitus Mitä lukijan tulee tietää (runouslehti Jano #2)
2. Venäläisen avantgarden manifestit, toim. Tomi Huttunen (Poesia, 2014)
3. OBH Nordica -kotiparturilaitteen käyttöohje (Type 5536)
– Ohjeet otettu lähes sellaisenaan, hieman muokaten, tuosta viimeksi mainitusta tekstistä.
jäljen ääni 
Tää on hauska :)
Kepeästi kesäkuussa!
Tuota juttuasi Janossa on tullut jonkin kerran mietittyä. Runon jonkinlaisia ”käyttöohjeita” kaipailen välillä itsekin jotakin hankalampaa kokoelmaa lukiessani – eikä kokoelman tarvitse olla edes hankala, sillä juuri tekstikäsityksen avaaminen saattaa paljastaa alkuun helpon tai jopa lattealta vaikuttavan tekstin todelliset mitat, syvyyden.
Toisaalta tuollainen ohje rikkoisi teoksen itsenäisyyttä, sulkisi pois avoimuuksia, joiden äärellä lukija voi etsiä omia tulkintojaan, lukuasentojaan.
– ”Turvallisuusohjeissakin” on oma totuutensa. Kun kirjallisuuden ja runouden mahdollisista vaaroista, haitoista, voimasta mainitaan – edes leikkimielisesti – tulee muistaneeksi, että runoilijan kynä on todellakin ollut usein historiassa pelottava ase.
Varoitukset lisäävät vaaran tunnetta, tekevät runosta jopa houkuttelevamman. Vai miltä tuntuisi runokokoelman etukanteen kiinnitetty lakisääteinen iso tarra:
”Varoitus: näiden rakastumisen huumaa pursuavien runojen lukeminen saattaa lyhentää nykyistä parisuhdettasi!”
Ja heti iski halu laittaa runo keittolevylle. Kai se on sitä kokeellisuutta.
hdcanis: Tuossa piilee hyvä näkökulma. Jos runokokoelmassa olisi jonkinlainen käyttöohje eli avattu sen tekstikäsitystä ja viitoitettu tietä lukukokemukselle, miten suhtautua lukijaan, joka toimiikiin toisin – siis väärin.
Kokeellinen lukeminen houkuttaisi.
Upea oivallus sinulla! Runokirja itselle vuosittain joululahjaksi, sopisi myös ohjelistaan. Runo saattaa hyvinkin vahvistaa jalansijaansa kännykkäaikakaudella, kun pitkä proosa vaatii jo harrastuneisuutta. Kiitos hyvistä kirjoituksistasi.
Helena Hovila: Kiitos kommentistasi! – Arviosi runon vahvistumisesta voi hyvinkin pitää paikkansa – tai ehkä runo ei menetä yhtä lailla asemiaan kuin pitkä proosa. Joka tapauksessa itsekin uskon, että nykyiset nettiajan lukukäytänteet suosivat lyhyempiä tekstejä myös kaunokirjallisuudessa.
Toisaalta, vaikka runo on oiva tekstimuoto nettialustalla julkaistavaksi, on sillä sähköisessä muodossa rajoitteensakin. Sähkökirjasovellukset optimoivat proosatekstin vaikka kännykkään rivittämällä sen uudelleen. Mutta runoissa tuo ei toimi: jos säkeiden paikka muuttuu, muuttuu runon merkityskin. Ja PDF-muodossa taas kännykältä runoa on tuskallista tihrustaa.
Minulle kävi köpelösti niin kuin yleensä käy. Kirjasto teki kevätsiivouksen ja pani kirjoja poistoon ja myi 50sentillä tai korkeintaan parilla eurolla (mm. Hannu Salaman koottuja teoksia, proosaa), ja olin juuri palauttanut muutaman kirjan ynnä pannut isolle tiskille muutaman lisäkirjan jonka ihmiset voivat poimia omakseen.
En kyennyt ohittamaan poistokirjoja. Oli olevinaan kiirus jonnekin. Unohduin niiden muutaman hyllyn keskelle. Tuo edellisessä postauksessa mainitsemani Göran Schildtin Vastasuunta oli yksi, toinen on Lassi Nummen Kaksoiskuva ja joku kolmaskin vielä. Ostin siis.
En ollut päässyt itse vielä alkua pitemmälle omassa kirjahyllyn kevätsiivouksessani.
Lassi Nummea olen jostain syystä aina digannut. Siinä on jotenkin aivan hirveän sävykäs runoilija, joka EI ole kovin teräväsärmäinen, eikä hänen runoihinsa kuitenkaan kyllästy. Modernisti? Taisi aloittaa jo 1950-luvulla ja äidilläni oli jo joitakin hänen kirjojaan.
Lassi Nummi ei tarvitse myöskään lisäkeittämistä, siinä on aivan tuhottoman hieno suomen sanojen käyttäjä, että minusta kaikki kokeilijat voisivat hyvin lukea häntä valistuakseen koko ajan.
Nyt on vielä mietittävä miten formuloisin itselleni yhden lisäkäskyn. Sen pitäisi koskea sitä faktaa, että kunnioitan runoilijoita ihan kamalan paljon. Siitä johtuu sitten sekin, etten yleensä uskalla sanoa runoista yhtään mitään.
Pelottaa.
Tuota lisäkäskyä en itse tarvitse, runoilijat eivät saa mitään kategorista kunnioitusta, jotkut ovat sellaista onnistuneet itselleen riipimään :)
Mutta helpottaa kyllä, vaikka siinä sivussa saatan rikkoa muutamia muitakin näitä käyttöohjeita…
Täytyy pitää ohjeet mielessäni kun tartun seuraavaan runokirjaan :D Seuraavaksi lukuvuorossa on runojen osalta A. W. Yrjänän Mechanema, hieman jännittää miten miehen runot aukeavat ja uppoavat :)
A. W. Yrjänän runojen kohdalla minun on ollut jotenkin vaikea sivuuttaa CMX-tuotantoa. Tai ainakin joskus oli: tuntui siltä, että Yrjänällä oli omasta takaa valtavan suuri mittapuu teksteilleen. Ehkä pitäisi lukea nyt uudelleen, kun en ole vuosikausiin kuunnellut CMX:n levyjä. Voisi nähdä tekstin kuulematta ääntä, musiikkia.
Ripsa: Hyviä kirjoja ei voi vältellä, vaikka kuinka hyllyt kotona parkuisivat kirjojen painosta. – Luonnehdintana modernisti ei kaiketi Lassi Nummen kohdalla vaadi kysymysmerkkiä peräänsä, mutta tietyllä tapaa kyseenalaistamalla yksiviivaista niputtamista johonkin ismiin se kyllä tekee oikeutta runoilijalle. Aivan oman polkunsa Nummi on kirjallisuuteen tallannut.
Ja lopuksi kirjavinkki: hyvän näkökulman näihin ismeihin ja erityisesti uusiin runouksiin antaa Tommi Parkon Runouden ilmiöitä (Avain, 2012). Siitä juuri lunttaan (kun sattuu olemaan pöydällä) että Nummi on jo vuonna 1949 kirjoittanut kokoelman nimeltä Intohimo olemassaoloon (Parkko kirjassaan antaa mahdottoman monta mainiota suositusta runokokoelmista, tuo on hänen modernismi-listallaan).
Iloitsen aina, kun tarkistan jonkin asian muualta kuin googlaamalta. Tuntuu jotenkin autenttisemmalta, vaikka ei tietenkään ole.
Penjami,
eikä kun sinusta on hauskaa näpelöidä kirjojen sivuja! Niin on minustakin! Minulla on kavereita, jotka säännönmukaisesti vastaavat kun kysyn, että KVG, ja yritän sitten onnettomana mennä kirjahyllyilleni ja vasta sitten, jos en löydä mitään, käännyn tietokoneen puoleen.
Runouden suhteen olen ollut aivan kamalan onnellinen runoblogeista. Kirjastot eivät siinä suhteessa saa kaikkea haluamaani mitenkään tänne asti, vaikka mielestäni juuri runohyllyjä ne ovatkin eniten viime aikoina täyttäneet.
Haluan mainostaa: Juhani Tikkasen runo tänä päivänä hänen blogissaan on kertakaikkiaan hieno. Kävin juuri lukemassa sen. Vaikka on hänen runojaan myös kirjoina olemassa.
Esimerkiksi hänestä en olisi ilman näitä blogeja tiennyt mitään.
:) Taidat olla oikeassa! Paperin tuntu sormenpäissä, sivujen kahina, se kun hakee oikeaa kohtaa ja löytääkin jotakin muuta … – Täytyykin taas käydä Tikkasen blogissa. Paremmalla ajalla: nyt lähden mökille, hetkeksi kunnollisen nettiyhteyden ulottumattomiin.
Vaan kirja toimii sielläkin! Nerokas käyttöliittymä tekstien lukemiseen tuo paperi!
Kiva kirjoitus, jonka voi lukea sekä kannustavan runon lukijaa omiin tulkintoihin tai varoittavan niin tekemästä.
Kantokorven tekstissä otetaan selkeämmin kantaa jonkinlaisen runoteoksen käyttöohjeen – ennen sanottiin esipuheen – puolesta. En käsitä, miksi runokirjoissa ei voisi sellaista tekstiä löytyä, varsinkin uudemman runouden osalta selventävä teksti voisi aivan kernaasti löytyä heti alusta. Kun kerran nykyrunoilijat käyttävät runoissaan viittauksia muihin taideteoksiin, saattaa liian helposti käydä niin, ettei ko. taideteoksia tuntematon lukija käsitä runon ajatusta. Jos verrataan tilannetta nykyrunon osalta vaikkapa antiikin ajan näytelmäteksteihin, lienee täysin ymmärrettävää, että viittaukset kummankin ajan mytologiaan selitetään lukijalle. Muistaakseni tällaisesta nykyrunoteoksen selitteestä oli puhetta Mari Kosken Sch-kokoelmaa tarkasteltaessa? Oikein virkistävää huomata, että jo ammatti-ihmisetkin kokisivat kohtuulliseksi pienet selventävät huomautukset taideteoksissa.
No, ehkäpä joku Jyväskylän koulukunnan runoilija laatii sitten Penjamin innoittamana runokokoelman, joka rakentuu lyhyitten runojen ja niitten ymmärtämiseksi laadittujen pitkäpiimäisten selontekojen pohjalle.
hdcanis: oletpas onnellinen kun et tarvitse ylimääräistä ohjetta!
No, en tiedä mikä minua vaivaa. Taisin ruveta lukemaan runoja vähän vakavammin ensimmäistä kertaa joskus kansakoulun viimeisellä luokalla. Olin ajat sitten lukenut läpi pienen koulukirjaston ja kunnankirjaston lasten osaston, eikä aikuisten osastolle päästetty.
Omin siis yhden jakkaran Kangasalan kirjakaupasta ja luin. Siellä on ollut esimerkiksi Helvi Juvonen, Aaro Hellaakoski, Yrjö Jylhä, Aila Meriluoto, Lauri Viita, Kirsi Kunnas jne. Minusta he kaikki olivat aivan uskomattoman hienoja sanankäyttäjiä. Minä olin vain pikkulikka, jolla oli kiiltokuva- ja runokirja, joissa oli eri ihmisten minulle lahjoittamia nyyhkyjä kuvia kukkakoreista ja pikkutytöistä ja jyrkän riimillistä runoa.
Riimillisiä olivat suurin osa oikeistakin runoilijoista. Kuuntelin lauluja, joissa myös oli riimit. Mä oksalla ylimmällä. Käännetty sanajärjestys, joka poikkesi proosasta oleellisesti. Yritin opetella sitä, kirjoittelin salaa kouluvihkojen viimeisille sivuille, mutta ei siitä mitään tullut.
Päädyin siihen että ymmärrän ehkä kyllä ajatukset, joita runoilija viskoo tielleni, mutta itse en keksinyt muuta kuin kirjoittaa tarinoita ystäville Pohjanmaalle, josta minut oli julmasti riistetty irti.
Modernismin myötä pääni valtasi valtava kunnioitus runoilijoita kohtaan. He uskalsivat uhmata riimejä ja kriitikoita (luin runovihkosia joka tuli äidille ja harmittaa että kaikki ne ovat hävinneet, en edes muista mikä taho niitä oli julkaissut, joku nuorisoseurako vai valistuskirjapaino), niissä oli usein sananselitystä sitten. Löysin kulttuurisivut lehdistä.
Se mullistus 50-luvulla oli aivan ihmeellinen. Käyttöohjeekseni pitäisi tulla ukaasi olla pelkäämättä sanoa, vaikka sitten muut olisivatkin aivan eri mieltä. Olen ilmeisen auttamatta jäänyt lapsen tasolle runojen lukemisessa. No, ehkä opin vielä, siis mitä, runon avaamista? yhteyksiä kaikkialle muuhun elämään? opin pois rajoilta: miksi runo olisi erityisen erityinen verrattuna kaikkeen muuhun kirjallisuuteen, kai ne voisivat välillä vaihtaa paikkaansa ja ihmiset voisivat kirjoittaa ihan millaisia tekstejä vain?
Uusia lehtiä pitää kyetä kääntämään!
Ketjukolaaja:
Mainio idea! Jos runoilija haluaa, että lukija ymmärtää hänen runonsa, olisi ihan perusteltua kirjoittaa runon sijaan sen lukuohje.
Varsinaisia runoja ei kannata oikeastaan tuollaiseen kokoelmaan kirjoittaa ollenkaan, ei edes esimerkeiksi. Joku lukija kuitenkin jättää säännöt noudattamatta ja tulkitsee ne aivan väärin. Parempi siis laittaa pelkkiä lukuohjeita! ;)
Ripsa:
Runon kaari Suomalaisessa kirjallisuudessa on kovin lyhyt moneen kirjallisuuskulttuuriin verrattuna. Yleensäkin kirjallisuuden kaari täällä Pohjolassa. Kiinnostava se on sikäli, että suomalaisen runouden historia on paitsi lyhyt niin myös jokseenkin kapea – no, onhan niitä kokoelmia julkaistu jumalattomasti, mutta jos vertaa englantilaiseen, ranskalaiseen, saksalaiseen jne. – Suomalainen runous on ikään kuin otettavissa haltuun. Ainakin tuo vanhempi runous. Kehityskulkuja voi seurailla, merkittävien runoilijapersoonien vaikutusta voi tutkailla.
Pidin kovasti KOskimiehen toimittamasta uusimmasta Tämän runon haluaisin kuulla -antologiasta, josta kirjoitinkin jutun Parnassoon. Hieno teos kaikessa laajuudessaan, ja mainio tapa virkistää muistia klassikkojen osalta!
Jorge Luis Borges ei aikoinaan viitsinyt kirjoittaa romaaneja, kirjoitti mieluummin esittelyjä niistä kirjoittamattomista romaaneista.
Ehkä samaan tapaan voisi toimittaa kirjan jossa on lukuohjeita ja tulkintoja ja vaikka esteettinen manifesti uudesta runoudesta mutta ne runot on jätetty kirjoittamatta…
Onko tuo Tämän runon haluaisin kuulla kovin erilainen edellisiin painoksiin verrattuna vai ovatko keskiössä yhä Kaarisillat yms?
Borges on mainio! Eräs suosikeistani on se juttu (en muista nimeä), jossa pohditaan sellaista kirjastoa, jossa olisi kaikki maailman kirjat: niin kirjoitetut kuin kirjoittamattomatkin.
Ideana se, että kirjasto koostuisi teoksista, joissa olisi kaikki mahdolliset kirjainyhdistelmät – ja muistaakseni kirjojen pituus oli rajattu max 300 sivuun.
Ensimmäisessä kirjassa kaikki kirjaimet olisivat A-kirjaimia. Seuraavassa kirjassa ensimäinen A olisi korvattu B:llä. Seuraavassa kirjassa muuten sama kuvio, mutta B olisi eri kohdassa.
– Kyllä tämä viimeisinkin kokoelma tuon Kaarisillan puolelle painottuu. Vaikka mukana on uusiakin, toiveiden kaanon muuttuu hitaasti. Hyvä kokoelma siitä huolimatta – tai ehkä jopa sen takia.
Baabelin kirjasto, hieno tarina :)
Ja juu, kyllähän se runoantologia pitää olla josta löytyvät vanha kaanon (tai näin minulle ainakin opetti TS Eliot jota aina kannattaa kuunnella), mutta vanhempi painos on jo tuttu, uutta voiis tietysti jossain vaiheessa selata…
Erittäin mielenkiintoinen, hyvä työ ja kiitos, että jaoit niin hyvän blogin.