Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘henrik ibsen’

Nora ja joulukuusi

Eteisen kello soi; hiukan sen jälkeen ovi kuuluu avautuvan, Nora tulee hyvillä mielin hyräillen huoneeseen. Hänellä on yllään päällystakki ja käsissään koko joukko kääröjä, jotka hän laskee oikealla olevalle pöydälle. Hän jättää eteisen oven auki jälkeensä, ja sieltä näkyy kaupunginpalvelija, joka kantaa joulukuusta ja koria. Hän ojentaa ne sisäkölle, joka on oven avannut.

     Nora: Piilota joulukuusi tarkasti, Helene. Lapset eivät millään saa nähdä sitä ennen kuin illalla koristeltuna. (Kaupunginpalvelijalle, ottaen kukkaronsa): Kuinka paljon?
     Kaupunginpalvelija: Viisikymmentä äyriä.
     Nora: Tuossa on kruunu. Ei, pitäkää vain kaikki.
(Kaupunginpalvelija kiittää ja poistuu, Nora sulkee oven. Hän hyräilee yhä tyytyväisenä riisuessaan päällysvaatteitaan.)

Kirjallisuuden joulukuusiaiheista yksi hienoimmista löytyy Henrik Ibsenin näytelmästä Nukkekoti (ilm. 1879, Et dukkehjem, suom. Eino Palola, WSOY, 1981). Näytelmän alussa ulko-ovesta sisään astuu jouluaattona ostoksilla ollut Nora yhdessä joulukuusen kanssa. Rinnastuksen symboliikka on röyhkeän ilmeinen, osoitteleva: vaikka Nora on tehnyt uhrauksia miehensä ja perheensä hyvinvoinnin eteen, silti hänen aviomiehensä Torvald Helmer (Nora puhuttelee häntä etunimellä, muuten kutsutaan näytelmässä Helmeriksi) suhtautuu häneen ikään kuin pelkkänä koristeena. Koska näytelmän kolmessa näytöksessä tapahtumapaikka on koko ajan sama, perheen olohuone, on mielenkiintoista seurata, kuinka rinnastus näytelmän kuluessa kehittyy.

Aluksi joulukuusi piilotetaan. Koristeina on nähtävästi makeisia ja muita herkkuja, jopa pieniä lahjojakin. Vaikka joulukuusi koristellaan etupäässä lapsia varten, on sillä toinenkin tehtävä: joulukuusi pitää kulisseja yllä, ja kauniisti koristeluna se luo mielikuvaa perheen onnesta ja rakkaudesta. – Totuus on kuitenkin toisenlainen. Nora on viime vuodet piilotellut salaisuutta: miehensä vakavan sairauden takia hän tämän tietämättä lainasi suuren summan rahaa, vieläpä väärentämällä takaajan (isänsä) nimikirjoituksen. Laina oli tarpeen ja mahdollisti oleilun ulkomailla, lämpimämmässä ilmanalassa, minkä ansiosta Helmer parani. Helmer ei kuitenkaan olisi ikinä lainaa hyväksynyt, ja niinpä Nora on joutunut hoitamaan takaisinmaksun yksin, vähäisillä tuloillaan ja menoja pienentämällä.

Tänä jouluna tulevaisuus näyttää toiveikkaammalta, sillä Helmer on saanut ylennyksen pankissa, jossa hän on töissä, ja luvassa on roima palkankorotus. – Mutta sitten Helmeriltä salatun lainan välittäjä (joka työskentelee Helmerin alaisuudessa ja jonka Helmer aikoo erottaa) Krogstad tulee kiristämään Noraa ja uhkaa paljastaa lainan sekä siihen liittyvän lainrikkomuksen, jos Nora ei puhu hänen työpaikkansa säilymisen puolesta Helmerille. Päästessään aloittamaan kuusen koristelun Nora on järkyttynyt. Hän kuitenkin sulkee ikävät ajatukset mielestään ja syventyy joulukuuseen:

     Sisäkkö (tuo joulukuusen): Mihin panen tämän, rouva?
     Nora: Tuohon keskelle permantoa.
     Sisäkkö: Pitääkö minun vielä tuoda jotakin?
     Nora: Ei – kiitos. Minulla on kaikki mitä tarvitsen.
     Sisäkkö (on asettanut kuusen paikalleen ja poistuu.)
     Nora (kuusta koristellen): Tähän kynttilä – ja tähän kukkia. – Inhottava ihminen. Hui, hai. Ei se mitään merkitse. Joulukuusesta tulee ihana. Teen kaiken, mikä sinua miellyttää, Torvald; – tanssin sinulle, laulan sinulle –

Näin Nora rinnastaa itse itsensä joulukuuseen: hän aikoo tehdä kuusesta ihanan, mutta myös itsestään ihanan Torvaldin silmissä. Kaksi peräkkäistä lausetta. Ja kun Nora on tämän ajatuksensa lausunut ääneen, huoneeseen astuu hänen miehensä. Nora yrittää puhua Krogstadin puolesta, mutta ilman tulosta. Tilanne päättyy siihen, että Helmer kovin sanoin kritisoi valehtelevia äitejä ja siten myös tietämättään Noraa. Nora vetäytyy järkyttyneenä, syyllisyydentuntoisena:

     Nora (vetää pois kätensä ja menee joulukuusen taa): Onpa täällä lämmin. Ja minulla on kovin paljon puuhaa.
     Helmer (nousee ja kokoaa paperinsa): Niin, minunkin täytyy yrittää lukea hiukan näitä ennen ateriaa. Pukuasi ajattelen myös. Onpa minulla valmiina jotakin joulukuuseen kultapaperissa ripustettavaa. (Laskee kätensä hänen päänsä päälle.) Oi, sinä siunattu laululintuni. (Menee huoneeseensa ja sulkee oven.)

Nyt Helmer tekee sen, minkä Nora itse hetki aiemmin: rinnastaa Noran ja joulukuusen. Ja taas rinnastus tuodaan ilmi kahdessa peräkkäisessä lauseessa. Nora on toivonut mieheltään lahjaksi rahaa uutta pukua varten. Helmer aikoo siis ripustaa kuuseen kultapaperissa rahaa Noralle lahjaksi. Mutta tapa jolla hän sen sanoo, tuo mieleen, että Nora on tuo joulukuusi ja puku kultapaperi, jolla Helmer sen koristelee. (En ole lukenut alkukielistä näytelmää, joten en tiedä, syntyykö tämä assosiaatio pelkästään suomennoksessa.)

Kun toinen näytös alkaa, on joulupäivä:

     Sama huone. Pianon luona nurkassa on joulukuusi riisuttuna, revittynä, ja sen kynttilät ovat palaneet loppuun, Noran päällysvaatteet on heitetty sohvalle.
     Nora on yksin huoneessa, kulkee levottomasti edestakaisin, pysähtyy lopulta sohvan luo ja ottaa viittansa.

Joulukuusi on siirretty nurkkaan, loistonsa menettäneenä. Kuusi ilmentää Noran tunnelmia: Krogstad on saamassa potkut ja Noran valheet uhkaavat paljastua. Missään vaiheessa toista näytöstä näyttämäohjeissa ei lue kuusen siirtämisestä ulos, joten se seisoo taustalla ja symboloi Noran kulissien romahtamista ulkoasullaan. Tilanne kärjistyy koko ajan Noralle epäedullisempaan suuntaan.

Tästäkään näytöksestä ei kuitenkaan puutu suoraa rinnastuksia Noran ja joulukuusen välillä. Seuraavana päivänä on nimittäin tanssiaiset, ja Nora valmistelee asuaan. Hän käyttää tätä verukkeena saadakseen keskustella tilanteesta kahden kesken ystävättärensä kanssa. Helmer luulee saavansa nähdä Noran juhla-asussaan:

     Helmer (takahuoneesta): No, pääseekö nyt vihdoin takaisin omaan huoneeseensa? Tule, Rank, nyt saamme nähdä – (Ovessa.) Mutta mitä tämä on?
     Nora: Mitä, rakas Torvald?
     Helmer: Rank valmisteli minua suureen pukukohtaukseen.
     Rank (ovella): Käsitin sen niin, mutta erehdyin siis.
     Nora: Kukaan ei saa nähdä minua loistossani ennen huomista.

Taas Nora puhuu itsestään kuin kuusesta, sillä näytelmän alussa hän totesi sisäkölle: ”Lapset eivät millään saa nähdä sitä ennen kuin illalla koristeltuna.” – Nora haluaa rakentaa yllätyksiä, pieniä ihmeitä, mutta tekee sen lähinnä esteettisellä tasolla. Itse Nora odottaa suurempaa ihmettä: hän toivoo, että kun hänen salaisuutensa ja juonittelunsa paljastuvat Helmerille, tämä rakastavana aviomiehenä ottaakin uhrautuvasti syyn tapahtuneesta itselleen.

Valitettavasti näin ei tule tapahtumaan. Joulukuusi-vertaus sen sijaan kasvaa huippuunsa kolmannessa näytöksessä. Kun tanssiaiset päättyvät, Helmer ja Nora saapuvat huoneeseen, ja nyt Nora italialaisessa juhlapuvussaan on muuttunut vertauksen joulukuuseksi: hän on olohuoneen koristus, jota Helmer ylpeänä esittelee muillekin:

     Helmer: Mitä, rouva Linde, oletteko täällä näin myöhään?
     Rouva Linde: Niin, suokaa anteeksi: tahdoin kovin mielelläni nähdä Noran pukeutuneena.
     Nora: Oletko istunut täällä minua odottamassa?
     Rouva Linde: Olen, valitettavasti en tullut ajoissa, olit jo mennyt. Ja minusta tuntui sitten, etten voinut lähteä näkemättä sinua.
     Helmer (riisuu Noran huivin): Niin, katselkaa häntä oikein tarkasti. Arvelisin, että hän on katsomisen arvoinen. Eikö hän ole ihana, rouva Linde?

Kun muut vieraat lähtevät ja pariskunta jää kahden, ristiriita kärjistyy: Helmerille tuntuu tärkeintä olevan Noran kauneus, ihanuus, suloisuus jne. Hän on miehelle pelkkä nukke ja koriste. Noran salaisuuden paljastuessa miehen reaktio on tyly – ja hetkeä myöhemmin, kun katkerat sanat on lausuttu ääneen, saapuu viesti joka mitätöi kiristyksen aiheuttaman uhan. Helmer peruu puheensa ja sanoo, että kaikki on hyvin, mutta Noralle hän on paljastanut todellisen luonteensa ja koko heidän avioliittonsa valheellisuuden.

Viimeisessä kohtauksessa Nora vaihtaa ylleen arkisen asun ja lähtee. Joulu on ohi, kulissit puretaan ja koristeistaan riisuttu kuusi kävelee pihalle.

Read Full Post »

%d bloggaajaa tykkää tästä: