Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘jeremy legget’

Viimeiset pisarat

Jälleen kerran kovaa tekstiä: sininen pallo on vaarassa, ja ihmiskunta uhkaa tukehtua hiilidioksidipäästöihinsä. Tällä kertaa aiheesta saarnaa entinen öljy-yhtiöiden palkollinen, nykyinen aurinkoenergiayrityksen toimitusjohtaja Jeremy Legget. Suhtautuminen öljyvaroihin saa miltei uskonnollisia sävyjä: öljyteollisuuden piirissä öljyvarojen riittävyyttä vielä pitkälle tulevaisuuteen ei tule epäillä eikä kyseenalaistaa. ”Hyvien puolelle” hypännyt Legget kuuluu epäilijöihin, joiden mielestä öljyntuotannossa on jo kenties nyt saavutettu tuotantohuippu. Vaikka Leggetin kirjoitusten hienoinen fanaattisuus ( + se, että hän itse työskentelee aurinkoevergia-alalla …) välillä hieman ärsyttää lukuhermoja, on hänen esittämänsä perustelut öljykriisin välittömästä uhasta uskottavia.

Leggettin teos Viimeiset pisarat – Hupeneva öljy, lämpenevä ilmasto (2005, Half Gone – Oil, Gas, Hot Air and the Global Energy Crisis, suom. 2007, LIKE) antaa erittäin raadollisen kuvan länsimaisen teollisen ajan öljyisestä historiasta. Aluksi öljyteollisuus oli renki, teollisen kehityksen moottori, mutta vähitellen siitä tuli isäntä, joka itsepintaisesti ja tehokkaasti suojelee saavutettuja etujaan. Leggettin salaliittoteoriat, joilla hän öljyalaa suomii, on helppo uskoa, koska ne eivät itse asiassa edes ole kovin salaisia. Esimerkiksi öljyteollisuuden ja autoteollisuuden pitkään jatkunut yhteistoiminta ei kaiketi ole koskaan edes pyrkinyt pysyttelemään salassa. Legget kertoo esimerkin 1930-luvulta, Yhdysvalloista:

Autonvalmistajatkaan eivät karsastaneet myynnin edistämiseen tähtääviä salaliittoja. 1930-luvun lopulla General Motors ja Chevron ostivat sähköjunaverkoston, jonka ympärille Los Angelesin esikaupungit oli rakennettu. Sitten ne lakkauttivat sen. Sama toistui muissa suurissa kaupungeissa, ja mukaan tuli myös muita öljy-yhtiöitä. Paikallinen päätöksenteko jyrättiin ja amerikkalaiset naitettiin väkisin öljyn ja autojen kanssa.

Leggett keskittyy paljon Yhdysvaltoihin, mutta onhan se perusteltua: maailman suurimman talousmahdin suurimmat yritykset ovat juuri energiayhtiöitä, joiden vaikutus koko globaaliin talouteen on merkittävä. Koko maailmantalous on itse asiassa rakennettu öljyn varaan. Leggett käsitteleekin kahta öljyriippuvuuden aiheuttamaa globaalia kriisiä, jotka ovat odotettavissa piakkoin: öljyn hupenemisen katastrofaalinen vaikutus maailmantalouteen ja toisaalta fossiilisten polttoaineiden käytön aiheuttama ilmastonmuutos. Pahimmassa tapauksessa öljyn hupeneminen jopa paradoksaalisesti lisää jälkimmäistä: öljyteollisuus on valheillaan (Leggettin mukaan öljyvarojen riittävyyttä on liioiteltu) saanut aikaan sen, että vaihtoehtoisia energiamuotoja ei ole tarpeeksi saatavilla öljyn loppuessa. Niinpä on turvauduttava ilmaston kannalta vielä pahempaan kivihiileen ja öljyn jalostamiseen öljyhiekasta yms. toissijaisista, huonommin hyödynnettävissä olevista varoista, jotka ovat tuotantoprosessiltaan erittäin saastuttavia.

Eli maailma tulee heräämään öljyn loppumiseen vasta silloin, kun se on jo liian myöhäistä. Todennäköisesti seuraa maailmantalouden romahdus, pahempi kuin 20-luvun lopulla alkkanut lama. Leggettin mukaan maailmantalous saattaa romahtaa hurjimpien arvioiden mukaan jopa 20-30%. Vaihtoehdoksi Leggett esittää vaihtoehtoisia energiamuotoja, mm. aurinkoenergiaa, biomassaa, biopolttoaineita, tuulivoimaa, aalto- ja vuorovesivoimaloita jne. Ydinvoimaan Leggett ei juuri usko. Lisäksi tärkeää on keskittää huomio energiatehokkuuteen ja uusiutuvan energian varastointiin. Leggett asuu Iso-Britanniassa, ja huonosta energiatehokkuudesta hän ottaa esimerkiksi mm. englantilaisen rakennuskannan, jossa lämpö karkaa harakoille: kylminä talvina maassa kuolee asunnoissaan paljon vanhuksia kylmyyteen, mutta todellisessa pakkasmaassa Suomessa ei.

Uusiutuvan energian varastointi eli akut yms. (tuuli- ja aurinkoenergiaa on opittava varastoimaan kustannustehokkaasti) ovat myös olennaisessa asemassa. Siksi Leggett arvioikin näiden alojen kasvavan huimasti lähivuosina. Käsittääkseni rahaa sijoittajat tuskin tulevat tahkoamaan uusilta aloilta kovinkaan paljon (ainakaan lyhyellä tähtäimellä), sillä tutkimukseen ja tekniikan kehittämiseen tulee uppoamaan paljon rahaa. Paras vaihtoehto tietysti olisi, jos suurten pääomien öljyteollisuus lähtisi suurella panoksella mukaan uusiutuvien energiamuotojen kehittelyyn mahdollisimman pian eikä keskittyisi tuloksettomaan öljyn etsintään.

Talouden romahtamisen ohella toinen öljyyn liittyvä kriisi on tietysti ilmastonmuutos. Leggett – kuten pelottavan monet muutkin – tuntuu olevan sitä mieltä, että kenties olemme menneet jo liian pitkälle: hallitsemattoman ilmastonmuutoksen uhka on ovella. Ilmastonmuutosta ei voi enää välttää, ainoastaan voi vaikuttaa sen vakavuuteen. Pahin saatana on tässä asiassa tietysti Yhdysvallat, jota ei kiinnosta pätkääkään hiilipäästöjen vähentäminen – sehän voisi vaikuttaa talouskasvuun! – Uskomatonta lyhytnäköisyyttä, sillä ilmastonmuutos tulee joka tapauksessa vaikuttamaan talouskasvuun.

Kokonaisuudessaan Leggettin kirja on mielenkiintoinen, mutta turhan pitkä ja hieman huonosti toimitettu. Leggett kertoo kiinnostavasti ja asiantuntevasti (onhan hän geologi) öljyn etsinnästä ja öljyteollisuuden historiasta. Usein hän kuitenkin pitkästyttää lukijaa turhan yksityiskohtaisilla esimerkeillä erilaisista öljy- ja energia-alan tapauksista, seminaareista yms. tyyliin ”kuka teki ja sanoi ja mitä”. Toinen ongelma kirjassa on sen monipuolisuudessa, mikä toisaalta on ansiokin. Olen lukenut aiemmin parempiakin kirjoja ilmastonmuutoksesta ja vihreistä energiamuodoista: Leggett voisi keskittyä pelkästään öljykriisiin ja öljy-yhtiöiden kritisoimiseen, sillä se on hänen ominta aluettaan. Teos paisuu liikaa.

Pari kiinnostavaa yksityiskohtaa kirjasta voisi vielä mainita. Toinen on mahdollinen fasismin nousu, toinen liittyy Ilmestyskirjaan. Leggett siis ennustaa öljykriisin johtavan maailmantalouden romahtamiseen (erittäin vakuuttavasti, luettuani teoksen ja asiaa ajateltuani ei ole mitenkään perusteetonta väittää, että 10-20 vuoden sisällä energiakriisi alkaa olla tosiasia ja aivan eri mittaluokassa kuin joskus 70-luvulla). Totaalisella lamalla saattaa olla ennalta arvaamattomat seuraukset yhteiskunnallisiin oloihin: paljon työttömyyttä, paljon tyytymättömyyttä. Aika näyttää – nykyiset öljysodat (lue: USAn toimet lähi-idässä) saattavat saada aivan uusia mittasuhteita. Puhumattakaan hieman myöhemmin alkavista ilmastonmuutoksen aiheuttamista taisteluista elinkelpoisista alueista, pakolaistulvista jne.

Toinen mielenkiintoinen Leggettin mainitsema ilmiö on uskonnollisten kiihkoilijoiden näkemys siitä, että Johanneksen Ilmestyskirjassa kuvataankin hallitsematonta ilmastonmuutosta. Sopii hyvin synti-käsitteeseen: luonto ( = Jumala) maksaa ihmisten synnit, ahneuden ja materialistisen kulutuskeskeisen elämäntavan, korkojen kanssa takaisin.

Eli jotain tarttis tehrä. Ja pian.

Read Full Post »

%d bloggaajaa tykkää tästä: