Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘john keats’

Kyllästyin jokin aika sitten lopullisesti blogini otsikkokuvaan: kirjahyllynpätkä kirjallisuusblogin etusivulla ei ollut kovinkaan mielikuvituksellinen. – Uusi, hieman vehreämpi näkymä on yksityiskohta puistonpenkistä. Kyseinen penkki majailee lähellä Thamesin rantaa Lontoon Richmondissa, puistoalueella, jossa on muitakin muistokirjoituksin ja sitaatein varustettuja puistonpenkkejä.

Nuorena kuolleen englantilaisen runoilijan John Keatsin (1795-1821)  runosäe A Thing of beauty is a joy for ever on erittäin tunnettu. Se on ensimmäinen säe pitkästä runosta Endymion, joka kertoo kreikkalaiseen myyttiin pohjautuvan tarinan kuun jumalattaren Selenan ja kuolevaisen paimenen Endymionin rakkaudesta. Endymion on hyvin komea mies, ja jotta hänen kauneutensa ei katoaisi, Selena vaivuttaa hänet ikuiseen uneen. Katkelma runon alusta (Aale Tynnin suomennos):

A thing of beauty is a joy for ever.
Its loveliness increases, it will never
Pass into nothingness

Ikuisen ilon antaa kaunis luomus.
Sen sulo kasvaa vain, ei milloinkaan
se tyhjiin raukene

Viimeksi törmäsin tuohon sanontaan eilen elokuvassa Maija Poppanen. Tullessaan lastenhoitajaksi Pankin perheeseen Maija Poppanen sisustaa uuden huoneensa ottamalla laukustaan muutamia tarpeellisia tavaroita, kuten ison peilin ja hattutelineen. Nostaessaan kukkaruukun käteensä hän lausahtaa Julie Andrewsin vakuuttavalla äänellä: ”A thing of beauty is a joy forever.” – Sitaatti on todennäköisesti vain elokuvaversiossa, P.L. Traversin kirjasta sitä tuskin löytyy.

Kauneutta, taidetta, muotoilua, valokuvaa jne. käsittelevissä teoksissa ja esseissä kyseinen Keatsin runosäe on laajasti siteerattu. Kaunokirjallisuudessakin viittauksia varmasti on useita, ja yksi löytyy omasta kirjahyllystänikin. James Joycen romaani Odysseus päättyy pitkään tajunnanvirtakohtaukseen, jossa lukija pääsee seuraamaan päähenkilön Leopold Bloomin vaimon Mollyn ajatusten tulvaa. Katkelmassa Molly muistelee miehensä (tai niin sen ainakin ymmärsin) tapaa kirjoittaa hänelle rakkauskirjeitä (suom. Pentti Saarikoski):

Rakkaimpani kaikki mikä koskee sinun loistavaa Ruumistasi alleviivattuna mitä siitä tulee on kauneutta ja ikuinen ilo minkä hän ilmeisesti oli saanut jostain typerästä kirjasta joka sillä oli

my Precious one everything connected with your glorious Body everything underlined that comes from it is a thing of beauty and of joy for ever something he got out of some nonsensical book that he had

Kymmenien sivujen mittaista tajunnanvirtakohtausta on haasteellista lukea, enkä ole aivan varma siitä, helpottaako Saarikosken käännös lukemista kovinkaan paljon. Joka tapauksessa, vaikka alkuperäinen runosäe on Mollyn mielessä hieman muuttanut muotoaan, on yhteys Keatsin runoon selvä.

Nuoren Keatsin kauneuskäsitys heijastelee romantiikan aikakauden tuntoja, Tietysti sitä voisi kritisoidakin, mutta siinä määrin lause kuitenkin puhuttelee kauneudenkaipuutani, että se sopii mainiosti henkevöittämään Jäljen äänen ulkoasua. – Lopuksi vielä Keatsin runosta Oodi kreikkalaiselle uurnalle toinen tunnettu kauneutta käsittelevä katkelma. Tällä kertaa kuuluisat, ajatuksia herättelevät rivit tulevat runon lopusta (Tynnin suomennos):

”On totta kaunis, kaunista on tosi.”
Vain sen me tiedämme; se riittääkin.

”Beauty is truth, truth beauty,” – that is all
Ye know on earth, and all ye need to know.

Read Full Post »

%d bloggaajaa tykkää tästä: