Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘ljubljana’

5.7.  torstai

Kaatosateen jälkeisen päivän aamuna aurinko paistaa. Harmittaa jättää Bohinjin seudut, sillä niin paljon jäi näkemättä. Tänne on tultava uudelleen. On kuitenkin suunnattava etelään, Adrianmeren rannikolle, jotta pysyisimme aikataulussa. Ajomatkan varrella on kuitenkin hieno kaupunkikohde, Ljubljana, Slovenian pääkaupunki ja samalla myös slovenialaisen kulttuurin keskus.

Kaupungin keskustassa, keskeisimmillä paikalla, sijaitsee Preserenin aukio, jonka keskellä oleva kansallisrunoilijan patsas toimii hyvänä maamerkkinä ja kohtaamispaikkana. Aukion vieressä on kuuluisa Kolmoissilta, joka ylittää Ljubljanajoen. Joki kiemurtelee pengerrettynä halki kaupungin ja muistuttaa enemmän kanavaa kuin jokea. Vaikka sen vesi on likaista, on se kuitenkin omalta osaltaan luomassa keskieurooppalaista tunnelmaa. – Taas tulee miettineeksi sitä, että suomalaisissa kaupungeissa on liian vähän jokia. Toki järvimaisemassa on oma viehätyksensä, mutta järvi on aina paikallinen: siinä ei ole samanlaista liikkeen voimaa kuin joessa, joka virtaa satojen kilometrien matkan. Joki yhdistää lukuisia kyliä ja kaupunkeja toisiinsa ja antaa niille elämän.

Ljubljana on yliopistokaupunki, joten löydämme hyvin varustetun kirjakaupan, jossa on slovenialaista kirjallisuutta myös englanniksi käännettynä. Ja onpahan suomalainen kirjallisuuskin edustettuna: Arto Paasilinnan Gozd obešenih lisic (Hirtettyjen kettujen metsä) on päässyt käännöskirjojen pokkaritelineeseen. Valinnanvaraa on taas kerran liikaa: rajoittavana tekijänä ei tällä kertaa kuitenkaan ole pelkästään raha vaan myös se, että autoon ei oikeastaan mahtuisi enää ainuttakaan ylimääräistä tavaraa. Silti jotakin on pakko ostaa.

Romaaneista eniten kiinnostaisi Vladimir Bartolin Alamut (1938), joka on ollut paljon esillä vuoden 2001 terrori-iskujen jälkeen, koska sen lukemalla voi luoda yhtymäkohdan kauas historiaan: 1100-luvulle sijoittuvassa romaanissa kuvataan sen ajan fanaattista sotilaskoulutusta uskonsotaa varten. Alamut kuitenkin jää hyllyyn, sillä sen saa ostettua helposti Suomestakin. Sitä paitsi romaani ilmestyy suomeksi ensi vuonna. Päädynkin valikoimaan matkalukemiseksi (jota kyllä on riittävästi muutenkin …) lähinnä runoja, sillä ne avaavat ikkunoita ja nopeasti saavutettavia väläyksiä niin tekijänsä kokemukseen kuin koko kulttuuriinkin.

Kokoelman Six Slovenian Poets (2006) kaikki runoilijat asuvat tai ainakin ovat asuneet Ljubljanassa – kuten monet muutkin slovenialaiset kirjailijat. Joitakin kirjassakin olevia runoja näkyy löytyvän myös netistä, Poetry International Webin sivuilta. Voisin suositella vaikkapa Peter Semolicin runoa An evening chat, jossa runon puhuja tarkastelee linoleum-lattian kuvioita Jumalan kanssa, ja Uros Zupanin mainiota Some advice for a succesful literary career, joka ilkikurisesti mutta osuvasti neuvoo taivaita kohti kurkottavaa kirjailijaa. 

Paikallista vähemmistökulttuuria kokoelmassa edustaa Nataša Velikonja (s. 1967), joka toimittaa Lesbo-nimistä lehteä ja muutenkin tuo aktiivisesti esille homoseksuaalien asemaa ja oikeuksia. Pidän suoruudesta ja yksinkertaisuudesta, jolla Velikonja tunnustelee ihmissuhdettaan ja omia tuntemuksiaan: konstailemattomuus runoissa luo rehellisen vaikutelman, jossa tärkeintä on ajatus, ei sanoilla kikkailu. Todennäköisesti Ljubljanaan sijoittuu seuraava, odotuksen riemua kuvaava runo (englanninnos Ana Jelnikar & Kelly Lenox Allan):

these were undoubtedly the most beautiful days of my life. spring,
warm, i’ve gradually organised my work and i’m walking down
trubarjeva street towards hotel union and i have a date in thirty
minutes’ time. thirty minutes in which i could be doing anything, at
the end of it, she. where was i as a teenager. i am here – at last. 

Ostan myös vanhemman polven edustajan Dane Zajcin kokoelman Scorpions (Selected Poems). Zajc on mielenkiintoinen, sillä hänen metodikseen kuvataan jonkinlaista ”maan puhetta”, jossa runoilija antaa äänen eläin-, kasvi ja kivikunnalle. Zajk pyrkii tavoittamaan jonkinlaista arkaaista totuutta, elämää, jota ihmismieli ei ole saastuttanut. Ihmiskunta on kulttuurillaan saanut aikaan aivan liikaa sotia ja hulluutta, ja sloveenirunoilijan pyrkimys päästä eroon ihmisyyden saastasta onkin ymmärrettävää. Zajkin runoista löytyy myös esimerkkejä, vaikkapa Vipers tai Scorpions.

Lähtiessämme takaisin autolle ja pois Ljubljanasta käymme vielä tervehtimässä vaikuttavaa otusta, joka vartioi toista kuuluisaa Ljubljanajoen ylikulkua, Lohikäärmesiltaa. (kuvat: tinkatinka)

Read Full Post »

%d bloggaajaa tykkää tästä: