Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘pekka haavisto’

Dalai-lama antoi Mannerheimille valkoisen silkkiliinan vietäväksi Venäjän keisarille Nikolai II:lle. Mannerheim puolestaan päätti ojentaa Dalai-lamalle seitsemästi laukeavan browning-pistoolin: ”Ajathan olivat sellaiset, että pyhäkin mies joskus voi tarvita paremmin pistoolia kuin rukousmyllyä!” Mannerheim kirjoitti muistelmissaan. Dalai-lama oli nauraen ottanut lahjan vastaan.

Tuo sama nauru näyttää nykyisessäkin reinkarnaatiossa olevan tallella.

Anekdootti Mannerheimin lahjasta Dalai-lamalle löytyy Mannerheimin muistelmien lisäksi presidenttiehdokas Pekka Haaviston viime syksynä ilmestyneestä teoksesta Anna mun kaikki kestää. Sovinnon kirja (2011, WSOY). Kirjassaan  Pekka Haavisto kertoo mm. tapaamisistaan Tiibetin hengellisen johtajan Dalai-laman kanssa. (Tapauksesta voi lukea täältä Haaviston kirjoittamasta Apu-lehden artikkelistakin.)

Pekka Haavisto on tavannut Dalai-laman useamminkin, viimeksi viime vuonna. Yli sata vuotta sitten Kaukoitään suuntautuneella tutkimusmatkallaan Mannerheim tapasi nykyisen Dalai-Laman edeltäjän, joka oli tuolloin 32-vuotias poliittinen pakolainen. Tapaus on noussut nettikeskusteluissa esille nyt, kun presidenttivaalien ehdokkaista Sauli Niinistö on ilmoittanut vaalitenteissä, että hän ei tapaisi Dalai-lamaa talouspoliittisista syistä. Haaviston näkemys on erilainen, ja onkin jokseenkin kiinnostavaa, että marsalkka Mannerheimin jalanjäljillä kulkeekin vihreä sivari  kokoomuspoliitikko taas kuuntelee kommunistisen puolueen hallitseman Kiinan vaatimuksia.

Toki asetelma on haasteellinen: osoittaako myötätuntoa miehitettyä Tiibetin kansaa kohtaan vai totellako kauppakumppanin (Suomen tavaraviennistä Kiinaan n. 5 prosenttia) sanelupolitiikkaa? Tämä on yksi niistä arvokysymyksistä, joka nousee näissä vaaleissa vedenjakajaksi ehdokkaiden välille.

On eri asia ainoastaan puhua ihmisoikeuksien tärkeydestä kuin olla myös valmis seisomaan sanojensa takana. Ja on eri asia ainoastaan puhua huolestaan demokratiavajetta kohtaan kuin olla valmis ilmaisemaan myötätuntoa miehitetyn kansakunnan demokraattisille pyrkimyksille. Mutta eipä taida tällaisilla pohdinnoilla mitään merkitystä olla.  Liian moni suomalainen äänestää mieluummin siitä, millaisen pariskunnan he näkevät isännöimässä Linnan juhlia itsenäisyyspäivän televisiolähetyksessä.

Mannerheim jatkaa muistelmissaan kuvausta Dalai-lamasta. Ei jää epäselväksi, millaista luonteenlaatua Mannerheim itse arvostaa (Matka Aasian halki: päiväkirja matkalta KaspianmeriPeking III. Suom. Emerik Olsoni):

Missään tapauksessa hän ei näyttänyt henkilöltä, joka on alistunut näyttelemään Kiinan hallituksen toivomaa osaa, vaan päinvastoin sellaiselta, joka ainoastaan odottaa tilaisuutta sekoittaakseen vastapelaajansa kortit.

Eräs pelisiirto nykyisellä Dalai-lamalla on ollut luopuminen Tiibetin poliittisen johtajan roolista viime vuoden maaliskuussa. Nykyisin hän on pelkästään Tiibetin hengellinen johtaja. Voisi kuvitella, että näin myös mahdolliset tapaamiset hänen kanssaan eivät ole painoarvoltaan enää niin merkityksellisiä kauppapoliittisissa suhteissa, vaikka toki Dalai-laman symbolinen arvo edelleen säilyy. Dalai-lama on myös sanoutunut irti Tiibetissä aikoinaan vallinneesta papiston vallasta, jota voisi verrata perustellusti diktatuuriin. Vuonna 1989 Nobelin rauhanpalkinnon  saanut hengellinen johtaja vannookin demokratian nimeen.

Valitettavan usein talouskeskeinen politiikka on sokea kaikelle muulle. Voikin olla, että Niinistö sortui Dalai-laman kohdalla arviointivirheeseen. Viime vuonna Dalai-lama tapasi mm. Valkoisessa talossa Yhdysvaltojen presidentin ja esimerkiksi Virossa valtiojohtoa, myös presidentin. Tapaamiset olivat luonteeltaan valtiovierailua epävirallisempia, sillä Tiibetillä ei ole itsenäisen valtion asemaa. Totta kai Kiina on tällaisistakin tapaamisista ollut nyreissään, mutta muistettava on, että ei viennistä riippuvainen Kiinakaan voi kauppasuhteitaan jäädyttää yhden hengellisen johtajan vierailujen takia.

Ihmisoikeuksista paljon puhunut Tarja Halonen on onnistunut istumaan 12 vuotta vältellen Dalai-lamaa aikataulusyihin ja muuhun vedoten. Hän ei ole kyennyt muilta kiireiltään järjestämään edes epävirallista tapaamista, mikä lienee olisi tässä se diplomaattisin muoto. Kiinnostavaa olisikin nähdä, miten maailmalla uutisoitaisiin, jos Suomen presidentti rehellisesti ilmoittaisi, ettei hän voi tavata Dalai-lamaa Kiinan painostuksen vuoksi. Gallup-tutkimusten mukaan se tilanne voi pian olla käsillä.

_ _ _ _ _

Pekka Haavisto kertoo kirjassaan, että Suomen historia tarjoaa hyviä keskustelunavauksia rauhan sopimiseen. Meidän on täytynyt löytää sovinto kansakuntana vuoden 1918 tapahtumien jälkeen ja uudelleen itäisen naapurimme kanssa toisen maailmansodan loputtua. Meillä on siis kansakunnan muistissa reilusti sovinto-osaamista, jota voi jakaa muillekin. Ja meillä on myös omakohtaista kokemusta siitä, miten tärkeää on, kun maailma ei täysin hylkää vaan osoittaa edes myötätuntoa itsenäisyytensä puolesta kamppailevalle pikkuvaltiolle.

Jos (ja gallup-ennusteiden mukaan myös kun) Sauli Niinistö valitaan presidentiksi, niin ei kannata Dalai-laman silti Suomea matkoillaan kokonaan väliin jättää: kyllä täältä löytyy kyläpaikkoja, joissa on vielä sydäntä jäljellä ja myös rohkeutta osoittaa, että suomalaiset tuntevat huolta muustakin kuin omasta talouskasvustaan.

Siispä tervetuloa vaikka Jyväskylään, Dalai-lama! Lupaan keittää kahvit ja tarjota pullatkin Suomen virallisena kansalaisena. Englantini ei ole erityisen sujuvaa, mutta kyllä minä elämän arkipäiväisistä ihmeistä osaan jutustella, hyvistä kirjoista ainakin, ja varmasti myös maailman tapahtumista. 

Uskon ja toivon, etten ole ainoa lajiani. Meitä on Suomessa monta.

Read Full Post »

%d bloggaajaa tykkää tästä: