Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘preseren’

5.7.  torstai

Kaatosateen jälkeisen päivän aamuna aurinko paistaa. Harmittaa jättää Bohinjin seudut, sillä niin paljon jäi näkemättä. Tänne on tultava uudelleen. On kuitenkin suunnattava etelään, Adrianmeren rannikolle, jotta pysyisimme aikataulussa. Ajomatkan varrella on kuitenkin hieno kaupunkikohde, Ljubljana, Slovenian pääkaupunki ja samalla myös slovenialaisen kulttuurin keskus.

Kaupungin keskustassa, keskeisimmillä paikalla, sijaitsee Preserenin aukio, jonka keskellä oleva kansallisrunoilijan patsas toimii hyvänä maamerkkinä ja kohtaamispaikkana. Aukion vieressä on kuuluisa Kolmoissilta, joka ylittää Ljubljanajoen. Joki kiemurtelee pengerrettynä halki kaupungin ja muistuttaa enemmän kanavaa kuin jokea. Vaikka sen vesi on likaista, on se kuitenkin omalta osaltaan luomassa keskieurooppalaista tunnelmaa. – Taas tulee miettineeksi sitä, että suomalaisissa kaupungeissa on liian vähän jokia. Toki järvimaisemassa on oma viehätyksensä, mutta järvi on aina paikallinen: siinä ei ole samanlaista liikkeen voimaa kuin joessa, joka virtaa satojen kilometrien matkan. Joki yhdistää lukuisia kyliä ja kaupunkeja toisiinsa ja antaa niille elämän.

Ljubljana on yliopistokaupunki, joten löydämme hyvin varustetun kirjakaupan, jossa on slovenialaista kirjallisuutta myös englanniksi käännettynä. Ja onpahan suomalainen kirjallisuuskin edustettuna: Arto Paasilinnan Gozd obešenih lisic (Hirtettyjen kettujen metsä) on päässyt käännöskirjojen pokkaritelineeseen. Valinnanvaraa on taas kerran liikaa: rajoittavana tekijänä ei tällä kertaa kuitenkaan ole pelkästään raha vaan myös se, että autoon ei oikeastaan mahtuisi enää ainuttakaan ylimääräistä tavaraa. Silti jotakin on pakko ostaa.

Romaaneista eniten kiinnostaisi Vladimir Bartolin Alamut (1938), joka on ollut paljon esillä vuoden 2001 terrori-iskujen jälkeen, koska sen lukemalla voi luoda yhtymäkohdan kauas historiaan: 1100-luvulle sijoittuvassa romaanissa kuvataan sen ajan fanaattista sotilaskoulutusta uskonsotaa varten. Alamut kuitenkin jää hyllyyn, sillä sen saa ostettua helposti Suomestakin. Sitä paitsi romaani ilmestyy suomeksi ensi vuonna. Päädynkin valikoimaan matkalukemiseksi (jota kyllä on riittävästi muutenkin …) lähinnä runoja, sillä ne avaavat ikkunoita ja nopeasti saavutettavia väläyksiä niin tekijänsä kokemukseen kuin koko kulttuuriinkin.

Kokoelman Six Slovenian Poets (2006) kaikki runoilijat asuvat tai ainakin ovat asuneet Ljubljanassa – kuten monet muutkin slovenialaiset kirjailijat. Joitakin kirjassakin olevia runoja näkyy löytyvän myös netistä, Poetry International Webin sivuilta. Voisin suositella vaikkapa Peter Semolicin runoa An evening chat, jossa runon puhuja tarkastelee linoleum-lattian kuvioita Jumalan kanssa, ja Uros Zupanin mainiota Some advice for a succesful literary career, joka ilkikurisesti mutta osuvasti neuvoo taivaita kohti kurkottavaa kirjailijaa. 

Paikallista vähemmistökulttuuria kokoelmassa edustaa Nataša Velikonja (s. 1967), joka toimittaa Lesbo-nimistä lehteä ja muutenkin tuo aktiivisesti esille homoseksuaalien asemaa ja oikeuksia. Pidän suoruudesta ja yksinkertaisuudesta, jolla Velikonja tunnustelee ihmissuhdettaan ja omia tuntemuksiaan: konstailemattomuus runoissa luo rehellisen vaikutelman, jossa tärkeintä on ajatus, ei sanoilla kikkailu. Todennäköisesti Ljubljanaan sijoittuu seuraava, odotuksen riemua kuvaava runo (englanninnos Ana Jelnikar & Kelly Lenox Allan):

these were undoubtedly the most beautiful days of my life. spring,
warm, i’ve gradually organised my work and i’m walking down
trubarjeva street towards hotel union and i have a date in thirty
minutes’ time. thirty minutes in which i could be doing anything, at
the end of it, she. where was i as a teenager. i am here – at last. 

Ostan myös vanhemman polven edustajan Dane Zajcin kokoelman Scorpions (Selected Poems). Zajc on mielenkiintoinen, sillä hänen metodikseen kuvataan jonkinlaista ”maan puhetta”, jossa runoilija antaa äänen eläin-, kasvi ja kivikunnalle. Zajk pyrkii tavoittamaan jonkinlaista arkaaista totuutta, elämää, jota ihmismieli ei ole saastuttanut. Ihmiskunta on kulttuurillaan saanut aikaan aivan liikaa sotia ja hulluutta, ja sloveenirunoilijan pyrkimys päästä eroon ihmisyyden saastasta onkin ymmärrettävää. Zajkin runoista löytyy myös esimerkkejä, vaikkapa Vipers tai Scorpions.

Lähtiessämme takaisin autolle ja pois Ljubljanasta käymme vielä tervehtimässä vaikuttavaa otusta, joka vartioi toista kuuluisaa Ljubljanajoen ylikulkua, Lohikäärmesiltaa. (kuvat: tinkatinka)

Read Full Post »

2.7. maanantai

Älä torkahda junassa
Venetsian ja Wienin
välillä, rakas
lukija.
Slovenia on niin
pieni, ettet ehkä
huomaa sitä!

Katkelma slovenialaisen runoilijan Tomaz Salamunin runosta Epäilevä lapsenlapsi (kokoelmasta Kultasilmäinen mies, suom. Kari Klemelä ja Anni Sumari, WSOY 2006) kuvastaa osuvasti pienen valtion etäisyyksiä. Useassa matkaoppaassa Sloveniaa luonnehditaan Euroopaksi pienoiskoossa: löytyy vuoria, järvimaisemaa, metsiä, rannikkoa, kauniita kaupunkia – ja kaikki kohtuullisen päivämatkan päässä! Nykyisin Slovenian pienuus toimii hyvänä matkailuvalttina, mutta historia osoittaa, että yleisesti ottaen pienuudesta on ollut Slovenialle lähinnä harmia. Itävalta-Unkarin, Italian ja Jugoslavian puristuksessa se on joutunut erilaisten poliittisten päämäärien taistelutantereeksi.  – Ei ihme, että sloveenit ovat ylpeitä itsenäisyydestään ja nykyisestä asemastaan muiden EU-maiden rinnalla.

Ajettuamme Itävallasta Karawankel-tunnelin läpi Sloveniaan suuntaamme Triglavin kansallispuiston alueelle Bohinjska Bistricaan. Paikkakunta on saanut nimensä Bohinj-järvestä, joka on slovenialaisille tärkeä paikka niin luontonsa kuin alueeseen liittyvien myyttienkin takia. Triglav kuuluu Juliaanisiin Alppeihin, jotka ovat aivan toisenlaisia kuin Itävallan puolella: vaikka joukossa on lumihuippujakin, ovat vuoret täällä matalammaksi kuluneita ja metsäisiä. Ja tietenkin oman erityisleimansa maisemalle antavat sinivihreät järvet.

Slovenian kirjallisuuden suuri klassikko on France Preseren, 1800-luvulla elänyt kansallisrunoilija. Preserenin pääteos on Slovenian historian varhaisvaiheisiin sijoittuva eeppinen runoelma Krst pri Svici. (Englanniksi  The Baptism at the Savica – Savica on kuuluisa vesiputous lähellä Bohinj-järveä.)  Teos kuvailee romantiikan hengessä Bohinjin kaunista ympäristöä ja kertoo kristinuskon tulosta Sloveniaan. Runoelmansa eräässä kohdassa Preseren vertaa Bohinj-järveä, jonka näennäeisesti tyynen pinnan alla vaanii ”kammottava hauki” ja muitakin saalistajia, pakanajohtaja Črtomirin mieleen.

The lake of Bohinj calm in stillness lies,
No sign of strife remains to outward sight;
Yet in the lake the fierce pike never sleep,
nor other fell marauders of the deep.

Is not this lake upon whose bank you stand,
Brave Črtomir, the image of your soul?
The clash of arms has ceased throughout the land,
Yet in your breast the storms of war still roll.

     (käännös: Alasdair Mackinnon)            

Kuva on otettu illalla Bohinj-järven rannalta. Kirkas vesi paljastaa matalan rantaveden kivikkoisen pohjan – ja todellakin näimme parin melkoisen vonkaleen uiskentelevan verkkaisesti kivien välissä. Järvi syvenee jyrkästi, ja keskiosan tummanvihreä tyven saattaa kätkeä alleen mitä tahansa. – Preserenin runon luontosymboliikka avautuu tällä paikalla vaivattomasti. 

(kuvan otti tinkatinka)

Read Full Post »

%d bloggers like this: