Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘simone de beauvoir’

Onko Sade poltettava?

Pari vuotta sitten lainasin kirjaston filosofia-hyllystä Markiisi de Saden teoksen Filosofia budoaarissa (suom. 2003, Summa). Ajattelin silloin, että tämäpä kiintoisaa, mies on siis kirjoittanut muutakin kuin kuvauksia sadistisista orgioista. Lukiessani teosta tulin toisiin ajatuksiin: Filosofia budoaarissa on kertomus siitä, kuinka hyveellinen neito turmellaan ”oikeaoppisesti” irstaudelle omistautuneen joukkion koulutuksessa. Koulutus tarkoittaa orgioita, joissa välillä keskustellaan ja pohditaan seksuaalisen perverssiyden moninaisia jaloja (teoksen henkilöiden mielestä jaloja, ei siis minun) ilmenemismuotoja. Ja filosofoinnin välissä ryhdytään taas tositoimiin. Nimestään ja pohdiskeluistaan huolimatta sijoittaisin kuitenkin teoksen luokitusjärjestelmässä kaunokirjallisuuden puolelle. Tai niin ajattelin tähän saakka. Saden filosofin statusta kohtaan ilmaantui hieman yllättäväkin puolustuspuhe, kun luin Simone de Beauvoirin (1908-86) esseekokoelman Onko Sade poltettava? ja muita esseitä (suom. Erika Ruonakoski, 2007, WSOY).

Feministinä tunnettu Simone de Beauvoir tarkastelee kokoelman laajimmassa ja kiinnostavimmassa esseessään Sadea eettisenä ajattelijana. Kyllä, luit oikein: miestä, joka tunnetaan lähinnä sadistisista mieltymyksistään (sadismi henkilöityy häneen jo sananakin), törkeistä ja tökeröistä pornografisista teksteistään ja mm. taipumuksestaan koprofiliaan. Asiaan vihkiytymättömille: koprofilia on sivistyssana, jossa semanttisesti ei kyllä ole sivistyksen kikkarettakaan (k. tarkoittaa sairaalloista mieltymystä ulosteisiin). Tarkemmin ajateltuna jonkun henkilön poikkeuksellisetkaan mieltymykset eivät tee mahdottomaksi sitä, etteikö hän voisi olla eettinen ajattelija. Etiikkahan ei tarkoita moraalin synonyymia, vaikka yleismerkityksessä voidaankin usein laittaa yhtäläisyysmerkki eettisen ja moraalisen väliin. Paremminkin etiikka pitäisi mieltää ajattelutavaksi, jossa pohdiskellaan moraalisia piirteitä sisältäviä kysymyksiä ja tilanteita. Se, että Saden moraali on yleisesti arvioiden monilta osa-alueiltaan arveluttavaa, jopa tuomittavaa (Sade mm. joutui oikeuteen piiskattuaan pahasti erään nuoren tytön), ei tarkoita, etteikö hän kykenisi eettiseen ajatteluun.

Simone de Beauvoir on kiinnostunut Sadesta äärimmäisyysihmisenä, joka kapinoi vallalla olevaa teennäistä arvomaailmaa vastaan. Beauvoirin omat filosofisen ajattelun lähtökohdat ovat ranskalaisessa eksistentialismissa. Suuntaus korostaa yksilön oman valinnan tärkeyttä tekojen suhteen. Ihmiselle on annettu vain olemassaolon taakka: olemuksensa hänen täytyy määritellä itse. Oleellista eksistentialismissa on myös ihmisenä olemiseen liittyvä ahdistus ja aitouden vaatimus, joiden problematiikkaa eksistentialistikaan ei voi ratkaista järkensä avulla:  ”helpotus” löytyy vain elämyksellisestä kokemuksesta, esim. uskonnosta. Sade valitsee erotiikan.

Markiisi de Saden eksistentialistinen ongelma liittyy siihen, että hän kokee ympärillään olevan maailman arvomaailman ahtaana ja kaksinaismoralismissaan jopa särkyneenä. Hänen omat mieltymyksensä ovat rikollisia, mutta silti hän kokee ne aidompina kuin tekopyhän yhteiskunnan normit. Ja koska seksuaalinen himo koetaan yhteiskunnassa likaiseksi ja normeista poikkeavaksi toiminnaksi, niin Sade järkeilee: mitä likaisempaa ja poikkeavampaa, sitä suurempi nautinto ja sitä aidompi elämys. Beauvoirin mielestä Saden eettisen ajattelun vakaumus tulee esiin siinä ehdottomuudessa, jolla hän hylkää mahdolliset kompromissit ja alkaa toteuttaa omaa valintaansa, omaa aitoa kokemustaan.

Beauvoir kertoo paljon Saden elämästä ja tuotannosta. Hän myös kuvaa 1700-luvun lopun ja 1800-luvun alun ranskalaista yhteiskuntaa, jolloin Saden vaiheet ja näkemykset suhteutuvat ajalliseen ja kulttuuriseen kontekstiinsa. Analysoidessaan Saden harjoittamia sadomasokistisia rituaaleja Beauvoir tuo esiin näkökulmia, jotka vähitellen paljastavat Saden toiminnan (ainakin minusta varsin synkältä vaikuttavaa) logiikkaa. Esimerkiksi muiden henkilöiden läsnäolon tärkeys elämyksellisessä kokemuksessa, seksiaktin tarkkailijoina/osanottajina:

Sillä jos irstailija olisi täysin yhtä eleittensä kanssa ja uhri yhtä tunteittensa kanssa, vapaus ja tietoisuus häviäisivät lihalliseen huumaan. Vapaus olisi vain typerryttävää kärsimystä, huuma kouristuksenomaista hekumaa. Ympärille kerääntyneiden todistajien ansiosta säilyy läsnäolo, joka auttaa subjektia pysymään läsnä itselleen. Irstailija toivoo saavuttavansa itsensä juuri representaatioiden kautta, ja nähdäkseen itsensä täytyy tulla nähdyksi.

Teoksen Johdannossa tutkija Sara Heinämaa toteaa, että ”Simone de Beauvoir ei hyväksy Saden johtopäätöksiä eikä lähtöoletuksia, mutta hän ylistää sitä tinkimättömyyttä, jolla Sade koettelee aikansa itsestäänselvyyksiä”. Tuomitseminen ei siis ole Beauvoirin esseen päämäärä. Beauvoirille Saden ajattelu tarjoaa mahdollisuuden tarkastella ihmisenä olemista. Ja juuri Saden äärimmäisyyksiä tavoitteleva luonne paljastaa piirteitä ja periaatteita, joihin ei pääse käsiksi ”normaalia”, omat halunsa ja mahdollisuutensa tukahduttavaa kunnon kansalaista tarkastelemalla. 

Onko Sade poltettava? -kokoelman muissa esseissä käsitellään naisten asemaa (Ranskassa 1950-luvulla), idealismin ja poliittisen realismin suhdetta, eksistentialismia ja kirjallisuuteen liittyviä kysymyksiä (mm. kirjallisuuden ”metafysiikkaa”). Vaikka laaja essee Sadesta onkin kirjan parasta antia, kannattaa muitakin esseitä vilkaista, sillä ne johdattavat lukijan paitsi Beauvoirin ajatteluun niin myös joihinkin kirjallisuuteen ja eksistentialismiin liittyviin näkemyksiin, jotka tulevat esille Sade -esseessä.

Read Full Post »

%d bloggaajaa tykkää tästä: