Toinen maailmansota on päättynyt jokin aika sitten (ei tarkemmin määritellä tapahtumisajankohtaa, ehkä kesä 1946). Rikkaan newyorkilaisperheen 17-vuotias tytär Grady ei halua lähteä vanhempiensa mukana kesäksi Eurooppaan. Vanhemmilleen hän kertoo syyksi sen, ettei hän ole vielä koskaan viettänyt kesää New Yorkissa. Todellinen syy on aivan toinen: Grady on ihastunut parkkipaikkaa työkseen valvovaan Clydeen, joka on häntä muutaman vuoden vanhempi. Vanhemmat eivät suhdetta hyväksyisi, sillä heillä on tyttärensä varalle muita suunnitelmia: Grady on tarkoitus esitellä syksyn seurapiirikauden alkajaisiksi tanssiaisissa ja siten taata hyvät mahdollisuudet sopivien ( = varakkaiden ja hyvämaineisten) sulhasehdokkaiden löytymisessä. Mutta kun vanhemmat matkaavat kesäksi Eurooppaan, kesäromanssi sotkee kuviot.
Truman Capoten varhainen romaanikäsikirjoitus Kesän taittuessa (Summer Crossing, 2005, suom. Kaijamari Sivill, 2007, Tammi) jäi aikanaan julkaisematta. Sen olemassaolo tuli julki vasta vuonna 2004, jolloin huutokauppaan tarjottujen Capotelle aikanaan kuuluneiden papereiden joukosta löytyi kokonaisen käsikirjoituksen muodostaneet neljä vihkoa. Jos teos olisi aikanaan julkaistu, se olisi todennäköisesti ollut siis Capoten esikoisromaani. Julkaistu romaani on viimeistelemätön, joten voisi kuvitella sen sisältävän puutteita ja epäloogisuuksia. Minuun kirja kuitenkin teki vaikutuksen: se on pieni tarina romanssista, jossa tartutaan hetkeen ja eletään lyhyttä nuoruuden kesää tulevasta piittaamatta.
Romaanin nimi tulee todennäköisesti Gradyn äidin lausahduksesta kirjan alussa, kun häntä haastatellaan matkan tarkoituksesta lähdön hetkellä, laivan kannella:
”Voi en minä tiedä. Meillä on Cannesissa talo, jossa emme ole käyneet sodan jälkeen, menemme varmaan sinne. Ja käymme ostoksilla, käymme tietenkin ostoksilla.” Hän hymähti hämillisenä. ”Mutta tärkeintä on laivamatka. Mikään ei piristä mieltä niin kuin merimatka kesän taittuessa.”
Äiti ei tiedä vielä, että hänen tyttärensä tekee kesän taittuessa oman henkilökohtaisen merimatkansa, jolla päämäärä ei todellakaan ole tärkeä, vaan itse matka. Ehkä hänen pitäisi arvata jotain tapahtuvan, sillä varsin huolettomasti elämään suhtautuvan ja hieman kapinahenkisen 17-vuotiaan tyttären jättäminen yksin New Yorkiin koko kesäksi on melkoisen uskalias teko – mikäli on huolissaan tyttärensä ”siveydestä”.
Kesän taittuessa -romaania lukiessa melkein tulee ikävä vanhaa kunnon yhteiskunnallista luokkajakoa. Rikkaan perheen tyttö ja työläismies alkaessa seurustella on rakkaustarinassa kliseisestä asetelmastaan huolimatta heti luonnetta. Ja kun 40-luvun ehkäisytietoisuus sekä -välineeet eivät ole parhaimmasta päästä tai kovin helposti saatavilla, raskaaksi tulemisen mahdollisuus tuo suhteeseen heti lisää jännitettä.
Arvaahan sen, miten siinä sitten käy. Tai oikeastaan ei arvaa, sillä romaanin loppu jää varsin avoimeksi. – Lukemisen arvoinen kirja – ja jos on pitänyt Capoten pienoisromaanista Aamiainen Tiffanylla, niin uskoisin tämän kirjan miellyttävän myös.
En ollutkaan huomannut tällaista uutista Capoten romaanikässärin löytymistä, kiitos tiedosta.
Pidän Capotesta, kerronta on kepeää ja ilmavaa, vaikka asiat voivatkin olla ihan jotain muuta -tietty coolius välittyy teksteistä.
Hmm, In cold blood -se nyt ei ole pelkästään cool…
Kylmäverisesti onkin varsin toisenlainen teos. Minulta jäänyt jostakin syystä lukematta. Viimeksi olin tarttua kirjaan nähtyäni viime vuonna elokuvan Capotesta ja hänen työskentelystään juuri tuon In Cold Blood -romaanin parissa.
Ehkäpä ensi kesänä, kepeänä kesälukemisena …
Minuunkin kirja teki vaikutuksen. En ole lukenut Capotelta aikaisemmin mitään, mutta nyt kävin lainaamassa kirjastosta jo tuon Aamiainen Tiffanylla, jonka ajattelin lukea heti perään. Todella taitavaa, elävää, tekstiä ja henkilökuvausta, suorastaan hengästyttävä lukukokemus. Loppukin oli hätkähdyttävä, tarkoittikohan Capote sen juuri tuollaiseksi, vaii jäiköhän kirja todellakin vain kesken…
Samaa kysymystä pohdin itsekin, eli onko loppu tarkoituksellinen avoimuudessaan vai yksinkertaisesti keskeneräinen. Toinen kysymys jää myös vaille vastausta: kuinka paljon kustannustoimittaja on vaikuttanut romaanin lopulliseen muotoon, onhan kyse vuosia sitten kuolleen kirjailijan jäämistöstä löytyneistä käsinkirjoitetuista vihkoista.
Toisaalta, tärkeintä lienee teksti itsessään ja sen vaikutus lukijaan. Ja Aamiainen Tiffanylla on mainio.
[…] alkaessa seurustella on rakkaustarinassa kliseisestä asetelmastaan huolimatta heti luonnetta.” (Penjami, Jäljen ääni) * Romaanin kääntäjä Kaijamari Sivill kertoo kääntämisestä. Hs-lukupiirin […]