Viime päivinä on blogeja kierrellyt meemi, jossa pyydetään nimeämään 10 mieluisaa blogia; sellaista, jotka ovat omalta osaltaan piristäneet päivää. Itsekin olen sellaisen saanut, kiitos Fredrikalle ja Kirsi-Marialle! Ja näkyypä Kirjaamokin linkittäneen Jäljen äänen omaan listaansa, kiitos kehuista! Mukava kuulla, että tätä lukee muutkin kuin äiti – vaikka tokihan sekin jo riittää ja motivioi kirjoittamaan.
Muutan hieman meemin luonnetta omalta osaltani. On kiinnostavaa tutustua uusiin blogeihin, mutta usein juuri se tuorein kirjoitus blogissa ei välttämättä innosta lukemaan eteenpäin. Niinpä ajattelin noudattaa tämän blogin ideaa – kirja paljastaa lukijansa – ja valita usein/satunnaisesti seuraamistani blogeista 10 postausta, jotka ovat jollakin tavalla herättäneet minussa ajatuksia suunnilleen viimeisen vuoden aikana. En siis laita seuraavaan listaukseen linkkejä muuta kuin niiden tiettyjen postausten kohdalle – muita kirjoituksia toki voi lukea mielin määrin kyseisiin blogeihin päästyään.
—————————-
Silloin tällöin, mutta kuitenkin säännöllisesti, on tullut vierailtua Karin ylläpitämissä blogeissa. Kari käsittelee moninaisia elämän ilmiöitä niin kuvien kuin kirjoitustenkin kautta. KV – kuvia ja kirjoituksia -blogista löytyvä ”hard boiled”-henkinen Chandlerin romaania sivuava kirjoitus on hauska ja herätti minussa oivalluksen: näinkin voisi romaania lähestyä jossakin kirjoituksessa. Saatanpa lainata ideaa ja yritellä itsekin joskus jotain vastaavaa:
Livet är inte bara dansande på rosorna …
Kirjaamon Jarkko Tontti kirjoittaa napakoita ”kirjauksia” omasta elämästään ja mietteistään. Usein niissä on jokin koukku tai pointti, joka herättää ajatuksia. Seuraava runoilijan ja yleensäkin runojen luontosuhdetta pohtiva kirjaus on mainio, siitä pidin erityisesti:
Fredrika kirjoittaa blogissaan kirjoista ja muustakin. Usein hän on kirjoituksissaan kritisoinut mm. erotteluja korkeaan ja matalaan (taiteessa, kirjallisuudessa), puhissut akateemisuuden ja asiatuntijuuden korostamiselle, tuonut esille naisnäkökulmaa jne. Hyviä juttuja, itse jäin miettimään mm. seuravaa bloggausta käsittelevää tekstiä:
Tavisbloggaajan vastamietteitä
Siskon blogia tulee luettua jo perheyhteyden takia, mutta kyllä sen voi tähän listalle laittaa ilmankin, että syyllistyisi nepotismiin. Silumiini kirjoittaa hienoviritteisesti: teksti liukuu arkikokemuksesta esim. johonkin luettuun runoon ja kasvaa lopussa avartuvaksi ajatelmaksi/tunnelmaksi – tai päätyy Herra Rattukseen. Sekä asiaa että tunnelmaa löytyy vaikkapa seuraavasta tekstistä:
Runouskäsityksistä ja keltaisten tarralappujen erinomaisuudesta
Kirsi-Marian Illuusioita-blogissa on läsnä niin elämä kuin kirjatkin. Blogien parhaimpia puolia on se, että joskus vanhat tekstit saattavat nousta jälleen esiin. Kuten esimerkiksi seuraava, Astrid Lindgrenin lastenkirjojen problematiikkaa aikuislukijan näkökulmasta luotaavaa kirjoitus, johon Kirsi-Maria kommentissaan viittasi, kun syksyllä kirjoitin hieman samasta aiheesta:
Olipa kerran kirja -blogin kirjoittaja lukee paljon – ja usein juuri niitä kirjoja, jotka itse olen ajan puutteen vuoksi tai sitten ihan saamattomuuttani sysännyt jonnekin hamaan tulevaisuuteen (esim. Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä). Vaikka joukossa on paljon klassikkoja ja ns. ”hyviä kirjoja”, ei kirjoittaja kuitenkaan jätä sanomatta, jos jokin kirja ei miellytä. Harvoin vaikkapa kriitikko myöntää, ettei oikein saanut kiinni lukemastaan – silti uskon, että seuraava kokemus on monelle kokeneellekin lukijalle tuttu (itselleni ainakin):
Meitä ei ole luotu toisillemme
Blogeista ehkä säännöllisimmin seuraan Risto Niemi-Pynttärin blogia Kun kirjoitan. Entisen opettajan ja työtoverinkin kirjoituksia on kiinnostavaa seurata. Tunne on tismalleen sama kuin aikoinaan luennoilla: välillä jokin asia menee täysin yli hilseen, mutta seuraava saattaa osua napakymppiin. Tällainen napakymppi on Jouni Tossavaisen runokokoelmaa Kerro ja lintujen puhetta pohdiskeleva teksti. Aion lukea tämän kirjoituksen vielä keväällä uudestaan – kun linnut alkavat jutella puissa, solmia suhteita, tuoda kesää pohjolaan:
Muistakaa kuunnella, sillä hiljaisuus on lintujen keskustelu
En tiedä, kuka Dionysoksen kevät -blogin kirjoittajanimen taakse kätkeytyy, mutta taitava hän on. Nostan usein hämmentyneenä hattuani (kuvittellista toki) Hanhensulan kirjoituksia lukiessani. Tulee kovin vaatimaton ja sivistymätön olo – mutta heti siitä tunteesta toivuttuaan voi nauttia tekstistä ja oppia jotain uutta. Hanhensulan kirjoitukset ovat ajankohtaisia ja polveilevat asiasta toisiin, yllättäviinkiin suuntiin. Esimerkiksi Philip Pullmanin kirjasarjaa tarkasteleva teksti oli ajatuksia herättävä:
Tätä listaa tehdessäni tunnustan taas huolimattomuuteni blogin pitäjänä. En nimittäin ole huomannut laittaa blogrolliin Reeta Karoliinan blogia Kertomus jatkuu – kirjallisuutta ja muutakin kulttuuria usein luotaava blogi, jota usein tulee luettua. Kirjoittajalla on hyviä näkökulmia, esimerkiksi elämän varrelle osuneita kirjastoja tarkasteleva sarja on mainio idea – taas yksi, jonka voisi omaankin blogiin lainata:
Kirjahyllyn Joonas Sillanpään ruotsinsuomalainen näkökulma on antanut uusia ajatuksia omiin lukukokemuksiini. Aina ei tule ajatelleeksi, kuinka paljon maantiede voi vaikuttaa siihen, millaisena kirja lukijalleen näyttäytyy. Harmi vain, kun ajatuksenvaihtoon blogikirjoittajien kanssa ei minulla oikein riitä aikaa, hyvä kun edes kirjojen lukemiseen. Parhaimmillaan sellaistakin kuitenkin syntyy, esimerkkinä ensimmäinen lukemukseni Kirjahylly-blogissa:
——————
Mikäli mahdollinen lukijani jaksoi lukea tänne postauksen loppuun saakka, niin hänelle tiedoksi, että muitakin mainioita blogeja tulee seurattua. Tämä ei ole mikään TOP10, vaan kooste blogeista ja postauksista, jotka jotenkin ovat piristäneet päivääni.
Kiitos muistamisesta: nyt alkoi hieman hävettämään etten ole saanut kirjoitettua pitkiin aikoihin. Inspiraatiota odotellessa on mukavaa lukea toisten kokemuksia kirjojen maailmassa: ja maailmassa ylipäätään.
Kiitokset huomiosta! Pakko myöntää, että juuri sinulta tällainen huomionosoitus oli erityisen arvokas.
Olipakerran:
Välillä tulee jaksoja, ettei jaksa/huvita kirjoittaa. Mutta voin lohduttaa: tällaisen blogin pitäminen on paha tapa, josta on vaikea päästä eroon kun sen on kerran aloittanut … – Eli eiköhän niitä tekstejä taas joskus synny ; )
Kari:
Silloin pitää kehua, kun siltä tuntuu! – Ja tuosta Chandler-jutusta pidin erityisesti!
Ilo olla mukana joukossa, kiitos!
Mainitsemasi blogin varhaisten päivien ”tulitus” on kieltämättä kirjoitussävyltään melko katutyttömäinen. Se on melko tahallista, vastapainoksi sille kirjoitukselle, jota vastaan tekstissä hyökkään. Huolellisesta artikuloinnistaan huolimatta sen tapa suomia blogeja on armottoman halveksiva. Avoin halveksunta, vaikka miten oppineesti suoritettuna, on sitten taas sellaista, jota en kai koskaan lakkaa arvostelemasta.
Tervehenkisessä kiukussa ei ole mitään paheksuttavaa, päinvastoin. Mutta halveksunta ja ylimielisyys ärsyttää, siitä olen samaa mieltä. – Tuon tekstin valitsin siksikin, että se on juuri yhden vuoden vanha. Minusta se on jotenkin merkityksellinen valintaperuste, en kuitenkaan osaa järjellisesti selittää miksi …
Kiitos kehuista näin jälkikäteen! :-) Minäkin olen joskus vinkannut tästä blogistasi omassani. Ja siitä olen samaa mieltä, että parhaissa blogeissa löytyy kiinnostavaa luettavaa sieltä vanhoistakin teksteistä.
Nyt tajusinkin, että Kirjastot top 10-sarjastani uupuu vielä se numero yksi…