Jyväskylän kirjamessujen ensimmäisestä päivästä jäi hyvä vaikutelma. Kustantajia oli paikalla kiitettävästi, tosin esimerkiksi Sammakkoa en harmikseni löytänyt mistään (ehkä se oli pomppinut johonkin peränurkkaan). Väkeä riitti, mutta saa nähdä, riittääkö myös vielä huomenna. Toivottavasti.
Oma leikkimielinen messutavoitteeni onnistui tälläkin kerralla: Tommy Tabermannin bongaaminen. Aina kun olen käynyt Helsingin kirjamessuilla, olen siinä onnistunut – tosin viime syksynä näin kaukaa vain pelkän hiustupsun, mutta myöhemmin sain vahvistuksen luotettavalta taholta, että kyseessä oli todellakin SE tupsu. Tällä kertaa näin Tabermannin oikein tositoimissa, esittelemässä kirjauutuuksiaan. – En jäänyt kuitenkaan kuuntelemaan, pelkästä vilaukselta näkemisestä on tullut sellainen perinne, ettei sitä sovi pilata.
Kirjaostoksissa keskityin lähinnä poikani lukemisharrastuken tukemiseen. Pokkariosastolta löytyi Philip Pullmanin Kultainen kompassi, joka on todella kiehtovan fantasiatrilogian ensimmäinen osa. Poirot-dvd:n jaksoista innoittuneelle nuorelle miehelle kelpasi myös pari Agatha Christien dekkaria antikvariaatista. Liken osastolla sain huomata, että toisinaan sukupolvien väliset roolit heittävät häränpyllyä: olin nimittäin aivan tohkeissani syventynyt selailemaan Mika Nousiaisen ja Taro Korhosen Paskakirjaa, kun jouduin sensuurin kohteeksi. ”Tuota et kyllä osta, laita se nyt pois ennen kuin äiti tulee …” – Harmillista, minulle oli juuri selviämässä luvusta Paskantaminen avaruudessa, miten astronautit ”hoitavat homman” ilman painovoiman apua. Täytynee käydä salaa lukemassa kirjakaupassa luku loppuun …
Tyydyinkin lopulta hieman intellektuellimpaan (tosin intellektuellit harrastanevat avantgarden hengessä juuri tuollaisia Paskakirjan kaltaisia juttuja) ostokseen, eli siihen edellisessä postauksessa mainitsemaani Deleuzen esseekokoelmaan Kriittisiä ja kliinisiä esseitä. Lisäksi messuvieraat saivat tänään ilmaiseksi Kirjain-lehden numeron 2/07 ja Aivi Gallen-Kallelan ja Hannu Tarmion teoksen Rakkaus Keski-Suomeen. Viime syksynä lukemani ensimmäinen Kirjain-lehden numero oli pettymys, hyvätkin jutut (joita oli harmillisen vähän) oli pilattu ärsyttävällä taitolla. Senpä takia seuraavat numerot ovat jääneet ostamatta. 2/07 tuntuu juttujen osalta lupaavammalta, mutta en mahda mitään sille, että lehden ulkoasusta tulee mieleen Valitut palat. Rakkaus Keski-Suomeen vaikutta kelvolliselta kotiseutukirjalta, vaikka en lajityypin mikään ystävä varsinaisesti olekaan. Kirja käsittelee runoilija Einari Vuorelan ja taiteilija Akseli Gallen-Kallelan suhdetta Keski-Suomeen. Kirjan tekijöiden tekstejä värittääkin sekä Gallen-Kallelan maalaukset että Vuorelan runot. Kokonaisuus houkuttelee lukemaan.
Messuista jäi hyvä fiilis. Tunnelma oli hieman erilainen kuin Helsingissä: parempi, totta kai :) . No, eipäs liioitella. Mutta totta on, että pienessä kaupungissa tällaisessa tapahtumassa on aina tietynlaista omanarvontunteen nostetta – ja keskisuomalaisuus korostuikin messuilla mukavasti, sillä esiintyjien joukossa oli huomattavan monta merkittävää keskisuomalaista kirjalijaa. Esimerkiksi Harri Tapper, Pirjo Hassinen, Pasi Ilmari Jääskeläinen ja tietysti Jyväskylän suurin (urheilu yms.)legenda – Matti Nykänen. Nykänen esitteli tuoretta lentävien lauseiden kokolmaansa Missä me ollaan, ja oonko mäkin siellä?
Valitettavasti en ennättänyt jäädä kuuntelemaan…
jäljen ääni 