30.6. Lauantai
Heiligenblut on pieni idyllinen kylä, joka sijaitsee alppilaaksossa 1300 metrin korkeudessa. Nimi tarkoittaa sananmukaisesti pyhää verta. Legendan mukaan tanskalainen prinssi Briccius oli palaamassa Konstantinopolista vuonna 914. Mukanaan hänellä oli pyhäinjäännös: Jeesuksen verta. Alppeja ylittäessään hän joutui lumivyöryyn ja kuoli. Bricciuksen ruumis kuitenkin löytyi, sillä kolme vehnäntähkää kasvoi esiin lumesta hänen kuolinpaikaltaan. Siten Heiligenblut, jonka läheisyydessä turma tapahtui, sai nimensä, ja kolme vehnäntähkää päätyi paikkakunnan vaakunaan.
Katsellessani leirintäalueelta kirkolle, johon Briccius on haudattu ja jossa kaiketi tuo pyhä verikin on jossakin kätkettynä, en kuitenkaan nielaise tarinaa sellaisenaan. Olenhan sentään lukenut Da Vinci -koodini ja osaan siis kurottaa mieleni legendoissa piilevien perimmäisten totuuksien äärelle. – Bricciuksestakin kerrotaan, että vaikka hänen ruumiinsa oli löydettäessä kylmettynyt, niin hänen mukanaan tuomansa pyhä veri ei kuitenkaan ollut jäätynyt. Miten se on mahdollista?
Asiaan löytyy yksinkertainen ratkaisu: Bricciuksen mukanaan tuoma pyhä veri oli tietysti Jeesuksen elävä jälkeläinen! Ajatus on niin huikaiseva, että mietin sitä koko päivän. Jos olisin Dan Brownin kirjojen nerokas päähenkilö Robert Langdon, niin keksisin todennäköisesti heti jotakin muutakin. Kuten esimerkiksi sen, mitä nuo kolme vehnäntähkää merkitsevät. Ehkä jälkeläisiä oli kolme: Briccius toi mukanaan pienen ydinperheen, jossa oli vanhemmat ja kaksi lasta – toinen vanhemmista ei tietenkään ansaitse tulla huomioiduksi vehnäntähkällä, sillä hänessähän ei virtaa Vapahtajan verta.
Kun syömme aamupalaa leirintäalueen viihtyisässä ravintolassa, saa sisäinen Langdonini uusia virikkeitä: paikan pitäjä tuo pöytään vaaleanpunaisia pioneja! Soimaan itseäni siitä, että en kirjallisuuden opinnoissani jaksanut koskaan paneutua tarkemmin symboliikkaan – kukkien on pakko olla jonkinlainen vihje. Mutta vielä suoremman vihjeen antaa paikan emäntä, joka meille tarjoillessaan kysyy täysin järjettömän kysymyksen saksaksi: ”Oletteko Prahasta?” – Jos olisin oikea Robert Langdon, niin osaisin todennäköisesti heti yhdistää vaaleanpunaiset pionit johonkin Prahassa sijaitsevaan kappeliin tai vastaavaan, ja lähtisin sinne etsimään seuraavaa vihjettä.
Innostukseni hiipuu kuitenkin pian. En ole Robert Langdon, eikä minulla ole käytettävissä hänen rahallisia resurssejaan matkusteluun – älyllisistä resursseista puhumattakaan. Syön aamupalaa itävaltalaisella leirintäalueella perheeni kanssa. Ja murhatulle sukua (kenties myös Jeesuksellekin) olevat tiedemiesnaiset ovat myös poissuljettu vaihtoehto – Langdonillehan ne ovat arkipäivää.
Mutta yhdestä asiasta olen kuitenkin vakuuttunut: ehkä ajatuksessa Jeesuksen jälkeläisistä on jotain perääkin, onhan Heiligenblut siitä taas yksi vahva todiste lisää ;)
Heiligenblutin kirkko illalla. (kuvan otti tinkatinka)
Suuntaamme Itä-Alppien sydämeen, Hohe Tauernin kansallispuistoon. Brückista lähtee Heiligenblutiin Grosslockner Hochalpenstrasse: kiemurainen ja jyrkkä vuoristotie, jonka kaiteiden yli avautuu hienoja näkymiä ja pelottavia syvyyksiä … Kansallispuiston alueella kulkeva maksullinen tie on suunnilleen 50 km pitkä, mutta matkaan saa kyllä kulumaan koko päivän, sillä tien varrella on näköalapaikkojen lisäksi näyttelyitä ja ruokapaikkoja. Itävallan korkeimmat huiput sijaitsevat juuri täällä, samoin Itä-Alppien suurin jäätikkö.
jäljen ääni 