4.7. keskiviikko
Pettymys. Tarkoitus oli patikoida Slavica-putoukselle, mutta koko päivän sataa vettä, kaatamalla. Eikä pelkästään sada vettä, vaan ukkonenkin raivoaa tuntikausia. Modernin nomadin arvostama viheriö ei enää vaikutakaan kovin ihanteelliselta paikalta: sinne tänne kertyy valtavia lammikoita, ja vain parin metrin päässä teltastamme jalka hulahtaa veteen nilkkaa myöten. Onneksi teltta säästyy suuremmilta vahingoilta.
Kun sade taukoaa kuuden jälkeen illalla, lähdemme kävelylle Bohinj-järven rannalle. Rantakivet, joilla edellisen päivän aamuna ennen Bledin reissua istuskelimme, ovat peittyneet. Järven pinta on reilun vuorokauden aikana noussut kymmeniä senttejä!
40 vuotta sitten, elokuussa 1967, samaisella rannalla tallusteli Agatha Christie, jonka vierailua muistellaan ainakin matkaoppaissa. Christie tuli miehensä kanssa lomailemaan rauhalliseen ja syrjäiseen paikkaan, kauas heitä alituisesti vainoavista toimittajista. Toimittajat kuitenkin löysivät tiensä hotelli Bellevueen, ja netistä löytyy alun perin sloveeniksi kirjoitettu ja slovenialaisessa lehdessä julkaistu Christien haastattelu.
Hotelli Bellevue näkyy järveltä; se on melko korkealla rinteessä, ja vastavuoroisesti hotellista näkyy Bohinjille. Agatha Christie ja hänen miehensä viipyivät Bellevuessa vain joitakin viikkoja. Silti he onnistuivat lyhyelläkin käynnillään jättämään pysyvän jäljen. Kuuluisien kirjailijoiden täytyykin matkoillaan harkita tarkasti yöpaikkojaan: eihän sitä voi pysähtyä ihan minne tahansa – kamalaa jos joku ruma tienvarsihotelli markkinoi vierailun jälkeen itseään ”kulttuurikohteena”.
Agatha Christien käyttämä huone, numero 204, on hotellin turistivaltti aiheesta kiinnostuneille. Huoneessa voi yöpyä lisämaksua vastaan. Me tyydymme telttaamme, mutta teemme kuitenkin pienen kävelylenkin hotellin pihaan. Siellä ei varsinaisesti ole mitään nähtävää, järvellekin
näkyy vain hotellihuoneiden parvekkeilta – toki sieltä näkymät ovat varmasti huikeat. Kun Christielta kysyttiin, aikooko hän sijoittaa seuraavan dekkarinsa tapahtumat Bohinj-järven tuntumaan, Christie vastasi alueen olevan liian kaunis murhapaikaksi. Nainen, joka surutta antaa romaaniensa henkilöiden myrkyttää, kuristaa, ampua ja pistää toisiaan kuoliaaksi, paljastuu siis pohjimmiltaan hempeämieliseksi romantikoksi.
(kuva: tinkatinka)
jäljen ääni 